tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulupäivän agilityt

Eipä ollut ruuhkaa hallilla. Ihan rauhassa saatiin tehä oman perheen kesken (:
Santtu oli kiltti ja teki radan, sellanen sopiva kolmosen rata missä kaikki kontaktit. Olen laiska, en jaksa kirjoittaa este esteeltä mitä tehtiin tai millä gangnam staililla mutta meni tosi kivasti. Ottaen huomioon että ei olla tehty aksaa aikoihin, rataa viimeksi kisoissa, kontakteja ja keppejä pari kertaa sen jälkeen ja pikkujouluagissa Tiina meni Einolla möllitasoisen radan.

Päivällä kehittelin ajatusta myös ensi kevään maastotreeneistä. Alkaa olla aika miettiä mihin lajiin keskitytään. Haku olisi kiva mutta aikataulu sotkee pahasti kuviot, treenit vaatii muitakin kuin meidän joukkueen enkä ikinä ole vapaalla sillon kun muut. Helpompaa siis olisi keskittyä jälkeen, ihan omalla aikataululla.

Todnäk mennään kevät hakuiluilla ja vaihdetaan lennossa huhti-toukokuussa jälkeen. Muistaakseni Onnilla oli selkeästi toko ja pk kausi erikseen ja se toimi hyvin. Taidan toteuttaa saman myös junnujen kanssa.
Ja koska Onnin fysiikka ei enää metsäjälkeä kestä, taidan aloittaa koko porukalla pellolta ja katsoa minne saakka se kantaa, lue = katsotaan kauanko mun hermo kestää näpertää fh-jäljen parissa tällä kertaa ;)

maanantai 24. joulukuuta 2012

Suunnitelman mukaan

Aaton aattona tokoiltiin Marian ja Päivin kanssa.

Raisan teemana puuttuminen. Seuruussa tökkii muttei töki enää, pieni huomautus toimii ja neljännellä pätkällä ei tökkässy kertaakaan. Merkki onnistui joka kerta ilman raivoa, kaukoissa ei jumeja. Lopuksi vielä ruutu.
Ja lyhyt paikallamakuu kun Entti suoritti.


Eino joutuu nyt malttitunnille. Ollaan tehty vain pätkiä kaikesta ja unohdettu kokonaan aloitukset, lopetukset ja paikallapysymiset. Treenattiin sivulla istumista ja kapulan heittoa, luoksetulon odottamista jne. Vähän myös seuruuta, käännöksiä ja maahanmenoja jotka tänään hyvät, tais mokata vaan kerran ja jättää pyllyn ylös.

Raisa kävi to Tanjalla ja siitä saakka ollut levossa, sen kyllä huomasi. Einolla pakkastaukoa alla mutta se ei silti tarkoita ettäkö muutenkaan osaisi odottaa (:
Kohti tavoitetta mennään!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Tokoa ajatuksella

Se nyt on niin monta kertaa nähty ettei sitä mitään tule jos ei mieti, pohdi, suunnittele ja pysy siinä suunnitelmassa! Jälkeenpäin ihan hävettää millaisia treenejä meillä on viime aikoina ollut. Rai tökkii jalkaan seuraamisessa enkä puutu siihen yhtään ja Einolta vaaditaan liikkeestä maahanmenoja vaikkei toiselle ole edes opetettu että maa tarkoittaa etä mene maahan ja pysy siellä kunnes saat luvan nousta (:
Todellinen guru, minä, ottaa palkaksi vain leluja ja sotii kaikkia omia ajatuksiaan vastaan. Mutta on se kivaa kun treenikaverit vinkkaa että tällä olisi lihapullia josko ne toimisi paremmin kun mutukka..

Edelleenkään en ole päättänyt, jaksanko kirjotella treeneistä noin yleensä mutta ainakin note to self:

- tee suunnitelma jokaiselle viikolle, jokaiselle päivälle ja jokaiselle treenikerralle. Myös plään bii. Tee se äläkä vain suunnittele tekeväsi.
- sunnittele pidemmällä tähtäimellä, perustele ennen päätöstä
- ota tavoite ja tässä se tulee:
16.3.2013 LEMPÄÄLÄ ALO AVO. Raj. 25 koirakkoa. Etusija järj. yhd. jäsenillä. Järj. Tampereen Seudun Koirakerho ry. Ylit. Juha Kurtti. Ilm. jäsenet: 4.2. - 17.2., muut: 18.2. - 3.3. Paikan varaus: toko @tamsk.com Mimoza Vierikko, puh. 040 754 2357. Osm. jäsenet 20 euroa, muut 22 euroa. Tili: FI52 8000 1500 5607 28, viite 3366. Hallikoe.

Josko meillä olisi tuolloin valmius kisata Raisa Petterillä avoimessa ja Eino Koirasella alokkaassa. Tuota ennen ei yksinkertaisesti ehditä kun on Top Teamia ja kaikkea muuta.
Ja sitten todennäköisesti, kun nyt vaan päätän niin, jatkamme sujuvasti 14.4. PORI ALO AVO Raj.os. Järj. TVA Pori ry. Ylit. Juha Kurtti. Ilm. jäsenet 25.-27.3 muut 28.3-3.4 Os. Tuija Kokko, p. 0500791470 / tuijam.kokko @gmail.com Osm. 25€, tilille FI47 4728 0010 0310 63, viite 1850. Huom. Etusija TVA Pori ry:n jäsenillä. Hallikoe.

Eiköhän tässä meille tavoitetta kevääksi. Ja koska nyt on tavoitteet suunniteltu, voidaan alkaa suunnittelemaan tavoitteiden toteutusta.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Päivitystauko

On taas mennyt ihan liian pitkään ilman päivityksiä (: Tosin, se johtuu osittain siitä että mietin edelleen, jaksanko kirjoittaa treeneistä vai kirjoitanko vain kun keksin hyvän aiheen tai tilaan tavaraa. Tällä hetkellä en tee mitään edellämainituista. Mutta ollaan siitä huolimatta treenattu, aktiivisesti, ottaen huomioon kahden vuorotyöläisen peheen jossa pieni lapsi ja joulukin tulossa.

Eino on tehnyt nyt kivasti sekä agia että tokoa. Tokossa isoin ongelma on ohjaaja joka harvoin muistaa että asiat pitää t a a s opettaa eikä vaan olettaa. ALOliikkeet ok, osittain myös AVO ja Eino on ensimmäinen koirista joka osaa oikeasti seurata. Pitänee ottaa videokuvaa todistusaineistoksi joku pvä. Agissa ollaan menty eteenpäin ihan kivasti, hakua ei olla treenattu yhtään.

Raisa Petteri on paras! Hän on kunnostautunut TopTeamissa tehden viime leirillä mm. nopeimman puomin. Lsäksi hän on taas kinni samassa käydessä kartturin kanssa ja nollia on tullut pienen tauon jälkeen! Tokossa tykitetään kovaa ja korkeella, pelataan suurilla tunteilla. Avoimen liikkeet korkataan heti kun löydetään koe (:

tiistai 6. marraskuuta 2012

Marraskuun tilaus

Marraskuun tilaus lähtee 6.11! Mattimyöhäisetkin ehtivät siis vielä mukaan (: Tilattavissa HD ja HC ruoat sekä lisäravinteet ja vitamiinit!

Tilaukset spostilla julia.jankk AT gmail.com

perjantai 14. syyskuuta 2012

LEUCHTIE-valopannat

Jatkossa kauttamme myös Leuchtie-valopannat!

Katso lisää tuotteista täältä!

Tuotteelle tulossa oma sivu piakkoin.

lauantai 8. syyskuuta 2012

maanantai 3. syyskuuta 2012

Muutoksia

Pikkuhiljaa muokkailen blogia lukijaystävällisemmäksi. Jatkossa olisi tarkoitus saada samojen raamien alle niin tapahtumat kuin uutiset, koulutukset ja kauppakin.

Tulossa myös koirille ihka omat sivut ja niille hiukan tarkemmin tietoa kuvia unohtamatta!
Virallisia sivuja saatte odottaa vielä pitkään, todennäköisesti kauemmin kuin pentusia ;)

Arkistojen kätköistä; Raisa Reipas muutaman kuukauden iässä. Ei tällaiselle vaan voi sanoa ei <3
kuva Maarit Karhu

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kokeilemassa

Faktat Jyväskylästä ja kolme mielenkiintoista pohdintaa koiraurheilusta antaa odottaa itseään. Sensijaan kirjoitan nyt, kun vielä muistan, millainen päivä meillä oli Janakkalassa lauantaina :)

Kokeeseen oli ilmoitettu Rai ja lainakoira Rico. Raisa aloitti ALOkasluokassa heti aamulla ja oli vielä ensimmäinen koira. Tässä kohti tuomari oli vielä vähän tiukempi, pisteet aika realistiset. Luoksepäästävyys ja paikkamakuu 10, näihin erityisen tyytyväinen. Alemmissa luokissa kun aina vähän pelottaa, ei oma mutta ne muiden koirat..Rain vieressä makasi onneksi kiltti collie, joka ei vinkunut tai tuijottanut.

Yksilöliikkeet tehtiin sotketusti. Ensin seuraaminen taluttimessa, tästä 8,5, ei ihan niin intensiivinen kuin mihin pystyy vaikka kauniisti seurasikin ja moni ihmetteli pisteiden "vähyyttä". Peräkkäin liikeestä maahan ja seis, näistä myös 10 kummastakin, pulunsilmällä näin että teki molemmat nopeasti ja malttoi hienosti odottaa käskyä sivu. Perään luoksetulo, 10, tässä ei mitään moitetta. Estehyppy 8, hyppäsi hienosti mutta unohti että tokorata ei jatku..toppasi kyllä mutta otti sen jälkeen vielä kaksi askelta ennen kuin pysähtyi kokonaan. Loppuun vielä seuruu, nyt jo kivemman tuntunen, tästä 9. Kokonaisvaikutelma 9.

Rai teki juuri niinkuin osaa, tosi tyytyväinen ja erityisesti siihen että malttoi keskittyä koko ajan ja teki täysillä vaikkei esteitä mailla halmeilla. Eka kerta on aina vaikein, kun ei yhtään tiedä mitä ja milloin ennen kehää kannattaa tehdä, varsinkaan miten. Raille näyttää sopivan hyvin se että ollaan ajoissa paikalla, pääsee rauhassa tutustumaan koepaikkaan ja saa vielä ennen kehää tehdä pienet treenit. Alokasluokassa meitä ei enää nähdä, syksyllä sitten AVOimeen. Niin ja lopputulos siis 188/200 ja kp.

Väliluokat olin töissä auttelemassa ja EVL kokeiluun sitten Ricon kanssa. Ricohan on siis Heidi Karangon koira ja Heidi on sen kouluttanut, minä sitten vain vähän viilannut pilkkua ja karsinut pikkuvirheitä. Tämänkin tosi helpolla, kiltti koira uskoo muutamasta muistuttelusta ;) Heidi on itse sanonut että Rico tekee upeasti ja intensiivisesti töitä allekirjoittaneen kanssa ja siltä se tuntuukin. Ja mikäs siinä, kisakoiraa kun ei EVL:ssä tällä hetkellä ole niin mielellänihän minä menen, vauhdikkaalla ja hyvällä koiralla on aina mukava tehdä, varsinkin kun omistaja antaa sen mielellään ja pidättäytyy itse agin parissa. Rico on Onnin vastakohta, ne liikkeet missä Onnin kanssa sai aina jännittää, tekee Risto täydellisesti ja toisinpäin :) Treenaamaan ollaan päästy tosi vähän, johtuen siitä että koira asuu ruotsissa..mutta siihen kokeeseen.

Ensin paikallaolot, näistä 10 molemmista. Enää en ole ihan varma, missä järkässä liikkeet tehtiin mutta muistelen parhaani mukaan..ekana tunnari. Tuuppi vähän omaa edeltävää mutta toi nätisti oman. Tästä 10. Zedarissa istu-maahan-seis, tuntu kivalta, tästä myös 10. Luoksetulo oli vähän laiska. Nätit pysähdykset, sivulle olisi saanut tulla reippaammin mutta silti 9,5, tuomari on aina oikeassa ;) Ohjatusta 10, taas olisi saanut tulla sivulle nopeammin. Seuraaminen oli pitkä kuin nälkävuosi. Ei tuntunut yhtä hyvältä kuin viime kerralla, tuomari oli eri mieltä ja antoi 9,5. Metallissa jäi taas kapulalle seisomaan mutta otti kuin ottikin suuhun ja toi sivulle saakka, tästä erityisen iloinen ja siitä 10. Kaukot teki nätisti, niistä 9 ja lopuksi vielä ruutu, se oli oikeasti hieno, täysi kymppi eli 10. Lopputulos 312,5/320 ja kp.

Hyvin näyttää meidän yhteistyö siis toimivan. Istuminen ollaan saatu kuntoon, samoin tuo nyt metallin pitkästä aikaa. Kapuloita ei pureskele kuten joskus kun aloitettiin ja malttaa odottaa käskyjä paremmin kuin ennen. Sivulletulot saisi edelleen tehdä nopeammin, ilman kapulaa ja kapulan kanssa. Kaksi ykköstä ollaan saatu, nyt treenataan taas hiukan lisää ja metsästetään sitten se viimeinen puuttuva :) Kiitos Heidille mahdollisuudesta pitää koevirettä yllä, kun omat koirat ei eliitissä vielä kokeile.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Karsintatreeniä!

Vielä on mahdollisuus treenata ohjatusti karsintoja varten ATT hallissa rataa tekonurmipohjalla!

Santtu Stenberg kouluttaa ATT:llä keskiviikkona 11.7 klo19-22. Koulutus on avoin kaikille 3lk kisaaville koirakoille, vaikka treeni onkin suunniteltu karsintoihin suuntaaville. Koulutus sisältää rataantutustumisen, ratatreenin ja ratasuorituksen kisanomaisesti.

Mukaan mahtuu 9 koirakkoa ilmottatumisjärjestyksessä. Hinta 30€/koirakko sis. hallivuokran, radan ja koulutuksen.

Ilmottatumiset 8.7 mennessä julia.jankk AT gmail.com! Ilmottatuminen on sitova.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ja niin me opittiin nouto ja kaukot!

Ongelman aiheuttaja: Eino
Ongelma: nouto
Lähtökohta: En vi**u tee mitään muuta kun vingun
Lopputulos: Osaan noutaa kauniisti ja vi**u hiljaa

Ensimmäinen kouluttamani koira joka ei opi noutoa, ei millään. Tai siis näin luulin kunnes avasin Eino-muusuomi-Eino sanakirjan. Nyt on kyllä pakko myöntää ettei isoin kiitos kuulu kekseliäisyydelleni vaan konsultti Mäntynimelle, joka kyseenalaisti ajatukseni siitä miten nouto p i t ä ä opettaa. Tämän idean jalostin Juha Korrin seminaarin parhaimmassa osuudessa (nouto) ja näistä yhteenvetona kehittelin omaan käteen ja Einon päähän sopivan tavan. Avot, hän osaa sen. Vaatii vielä pikku hiontaa ja lopullista palasten yhdistämistä MUTTA suunta on nousujohteinen.

Ongelma aiheuttaja: Raivis
Ongelma: kaukot
Lähtökohta: En voi vi**u voi nousta ilman yliapuja koska jumitan täällä maassa.
Lopputulos: Tajusin että voin nousta ja osaan sen nyt shalaman nopeasti.

Raivis ei pysty, ei kykene. Mutta onneksi sillä on sisko, jonka omistaa tokomaajoukkueen joukkueenjohtaja. Joka sattumalta eksyi agi sm kisoihin ja jolle vahingossa vauduin (heti kun olin hehkuttanut pikkukoiran noin muuten). Joka sitten antoi ensin ihan typeriä vinkkejä, niinku nyt joku jaksais näperreillä. Joka ymmärsi tilanteen vakavuuden ja pääsi jyvälle allekirjoittaneen ajatuksista. Ja lopulta ymmärsi antaa sen oikean vinkin. Toimii, tiedoksi vaan Maaritille ;) Pikkukoira ei vaatinut kuin pari toistoa ja johan pomppaa, ihan niin että ollaan oikeen jumppailtu kaukoja, ei jumitettu!

ps. 10 faktaa Jyväskylästä antaa vielä odottaa itseään, samoin kisakertomus ja kuvat SM JOUKKUEKULTA MITALLISTISTA!!!! NIIN OON YLPEE!!!!!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kesän kohokohta kaksi

  Viime viikonloppuna kisattiin tokon suomenmestaruudesta Kuopiossa. Rain siskot tekivät taitavasti ykköstuloksen kumpainenkin! Tulevana viikonloppuna suuntaavat kaikki he, jotka ovat tarvittavat tulokset määräajassa saavuttaneet, kohti Jyväskylää ja agilityn suomenmestaruuksia, mukana myös meidän pieni RaiRai. Lauantaina kilpaillaan joukkueena ja sunnuntaina yksilöinä (ompa tyhmä nimi, virallisesti pitäisi lukea koirakko eikä yksilö). Ja koska allekirjoittanut ei koiran sairastumisen vuoksi ollut viime viikonloppuna kalakukkojen luvatussa maassa, aion ottaa kaiken korkojen kera takaisin ja suunnata itseni hanttarin paikalla Jyskälään kannustamaan kaikkia mukavia ihmisiä. (ei kai kukaan nyt muita kannustaisikaan). Lisäksi aoin nauttia paljon siideriä, todennäköisesti päihtymiseen saakka.
 Haasteeksi itselleni heitän 10 faktaa Jyväskylästä. Todennäköisesti en niin paljoa järkevää sanottavaa paikasta keksi ja siksi annan itselleni "villin kortin", jolla säännöistä poiketen, saan liittää 10 faktaan Jyväskylästä myös faktoja agilitykilpailijoista. Mutta vain totisista.
 Mukaan meiltä lähtevät Rai (joukkue ja yksilö) sekä Onni (joukkue, varakoira) ja tietysti ottolapsi ja Rico. Eino pääsee erkariin pitämään meidän perheen kauneutta yllä ja Hannikala palaa takaisin mummolaan, oltuaan meillä "hoidossa" viikon..

Niin ja se mietelause:
"Anna meille tyyneyttä hyväksyä asiat, joita emme voi muuttaa ja voimaa muuttaa ne asiat, joita voimme muuttaa sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan"
Vaikeaa, ehdin unohtaa kolmannen lauseen kohdalla mitä ensimmäisessä luki ja palasin takaisin ainakin neljä kertaa. Enkä sisäistänyt senkään jälkeen. Hyi. Ohi.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kolme korvaamatonta teetä

Viikonloppuna kilpailtiin tottelevaisuuden suomenmestaruudesta Kuopiossa. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kisoissa menestyneille!

Ihan kaikki eivät syystä tai toisesta kokeilemaan päässeet. Mukaanlukien he, jotka eivät itsestä riippumattomista syistä voineet osallistua. Siinä kohtaa kun itse tai koira sairastaa, menee arvomaailma ihan uusiksi. Kenellekään en kipeää koiraa toivo mutta jokaisen tulisi silti se kerran harrastuselämässä kokea. Miltä kaikki se turhautuminen, toiveekkuus ja pettymys kerta toisensa jälkeen todella tuntuu. Ja miten sitä oppii arvostamaan jokaista lenkkiä ja treeniä tämän jälkeen ihan eri tavalla. Maailma on täynnä isompiakin ongelmia, totta. Mutta niin se vaan on että omat ongelmat menevät muiden edelle. Nauttikaa kisakoiristanne ja olkaa tyytyväisiä niiden tuloksiin! Jos ei muuta niin muistakaa iloita niiden t e r v e y d e s t ä. Joka päivä.

Kaikkiin kokeisiin ja kisoihin liittyy muutakin kuin osallistujat ja menestys. Jokaisen kokeen takana on lukematon määrä ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä, talkoohengellä. Näille ihmisille ei makseta palkkaa, he eivät aina kuule edes kiitosta saati että heitä muistettaisiin tapahtuman jälkeen. Poikkeus on tapahtuma, jossa kaikki ei mennyt nappiin, keli oli kurja tai osallistujalla ongelmia. Nämä ovat poikkeuksellisia hetkiä, joilloin nuo talkoilevat hyväntekijät muistetaan. Ei niinkään lukemattomista työtunneista vaan huonosti tehdystä työstä tai huonosti toimivasta palvelusta tai huonosta säästä. Ennen kuin seuraavan kerran avaat suusi ja valitat, osallistu itse t a l k o o t y ö h ö n ja saatat arvostaa sitä hitusen enemmän kuin päivää ennen.

Kokeissa ja kilpailuissa tavataan usein taitavia koiria joilla on luonnonlahjakkaita ja hyväonnisia ohjaajia. Väärin. Yksikään koira ei yksin ole taitava, siihen tarvitaan aina koirakko. Koira oppii asiat juuri niinkuin ne sille opetetaan ja jos se pärjää, miksi pitäisi väheksyä ihmistä oppien takana? Joukostamme löytyy varmasti ihmisiä, joille opettaminen on luontaista, joiden tyyli sopii juuri kyseiselle koiralle tai jotka ovat aktiivisesti opiskelleet aiheista. Kolmas tee ei ole tieto eikä taito vaan t i e d o n j a k o. Kumpi tekee iloisemmaksi, se kun pääsee kokeessa sanomaan "niillä oli tuossa liikkeessä ongelma ja me ratkaistiin se!" vai kun pääsee sanomaan "arvasin ettei ne selviydy". Vahingonilo on aidoin tunne. Vai miten se meni..

torstai 7. kesäkuuta 2012

Ihan kaikille!







1. Luota itseesi
2. Luota koiraasi
3. Luota itseesi
4. Luota koiraasi
5. Olette pitkällä!

Vepekausi korkattu

Olipa kivaa! Muut aloitti jo kaksi viikkoa sitten mutta meillä on ollut niin kovasti menoa että päästiin vasta nyt. Special day, oltiin rannassa koko perhe ja siis tarkoitan koko perhe, sen kaikki koirat ja ihmiset. Onni pääsi tekemään kaksi kierrosta, kummallakin avoimen luokan liike " hyppää veneestä ja ui kohti toista venettä, ota se mukaasi ja raahaa rantaan" ja kummallakin kerralla meni suunnitelman mukaan. Ongelma olen, tässäkin asiassa, minä. Vahvistamme siis nyt ja jatkossa liikettä poispäin äidistä, se on hirmu vaikeaa pienen koiran ymmärtää vaikka saisi kuinka paljon kisuruokaa palkaksi rannasta. No, tänään se onnistui kertaa kaksi, hyvä mun joukkue!

Onnenpotkuja kaikille tutuille jotka suuntaavat tokon SM kisoihin tänä vuonna! Me jäämme valitettavasti näistä karkeloista pois loukkaantumisen ja sitä seuranneen lääkekuurin ja sitä seuranneen varoajan vuoksi mutta olemme hengessä mukana! (ja hirmu onnellisia että loukkaantumisesta selvittiin säikähdyksellä ja lääkekuurilla)

kuva Sirpa Saari

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Ole ylpeä!

Pitkästä aikaa kävin sivistämässä itseäni seminaarissa, aiheena vietit ja vetäjänä Juha Korri. Luento-osuus oli hyvä, paljon uutta ja oikein paljon vanhan kertausta. Käytännön osuus oli vähän pettymys kun kymmenestä koirasta kahdeksan teki seuraamista mutta ei se mitään, mulle riitti että yhdellä oli teemana nouto ja sain siitä enemmän kuin paljon hyviä vinkkejä, vaikka aihe taisi lipsua vieteistä tottikseen niin so what. Päivän tärkein muistutus oli olla y l p e ä omasta koirastaan.

Jos on aidosti ylpeä uudesta pennustaan ja palaa halusta näyttää sitä kaikille ja ottaa sitä joka paikkaan mukaan ollaan jo pitkällä. Ja tämä on kyllä niin totta! Jos asenne on alusta saakka se että tämä on minun huippu kaverini, niin kai se luotto ja varmuus on ihan eri luokkaa väkisinkin kuin jos pentu nyt vaan roikkuu tuossa mukana..surullisen usein sitä näkee ja kuulee ihmisten väheksyvän omaa harrastuskaveriaan ja ennemmin listaavan sen puutteita kuin vahvuuksia. Millä todennäköisyydellä koira onnistuu jos edes sen oma ihminen ei siihen luota?

Tämä fakta nyt vaan on niin taivahan tosi kuin joku vaan voi olla mutta silti se helposti unohtuu. Meillä asuu kolme bordercollieta ja tein mielessäni listaa niiden jokaisen heikkouksista ja vahvuuksista. Mitäpä sitä muutakaan kuin koirien SWOT analyysia..Keskenään niitä ei voi verrata (koiria siis) mutta jokaisesta niistä olen hyvin hyvin ylpeä, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Niillä on hyviä päiviä ja joskus huonojakin, välillä ne ovat raivostuttavan t y h m i ä ja joskus niin taitavia ettei sitä voi käsittää.

Olen joskus ollut tilanteessa jossa joku muu kuin minä, joka sentään elän koirieni kanssa ja tunnen ne pennusta lähtien, arvostelee harrastuskumppaniani eikä pidä sitä minään. Se ei huoleta eikä edes haittaa, jos ei muuta keksi niin voi vapaasti lainata koiriani puheenaiheena mutta että löydän itseni toteamassa samaa, se on anteeksiantamatonta se. Pitkästä aikaa, tämä yksinkertainen lause "ole ylpeä omasta koirastasi" tuli seminaarissa hyvänä muistutuksena osalle ja osalle ihan uutena asiana. Pääasia että tuli. Itseäni ei ainakaan tarvitse hetkeen asiasta muistuttaa.

Sama pätee meihin ihmisiin. Pitäisi pystyä olemaan ylpeä itsestään, omista tavoistaan ja tavoistaan suorittaa.Sen sijaan että painaa leuan rintaan ja lähtee lakki kourassa kohti uusia pettymyksiä, pitäisi pystyä olemaan oma itsensä ja suorittamaan juuri sillä tasolla kuin osaa, nauttia siitä ja olla ylpeä saavuttaessaan tavoitteen, olipa se sitten mikä hyvänsä.Tästä ei puhuttu seminaarissa mutta olkoot se muistutuksena itseltäni itselleni.

Belive yourself and you are half way there!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Tiim spirittiä nih!

Mistä tietää että on kevät? No siitä kun alkaa jokavuotinen panikointi joukkuekoirista SM-kisoihin!
Laji kun laji, kaava on sama. Ensin odotetaan pannu kuumana mikä seura anoo kisat itselleen. Sitten joko surkutellaan sitä kun ne ovat niin helvatun kaukana tai iloitaan kun ne kerrankin on lähellä. Seurojen ja yhdistysten palstoilla keskustellaan majoituksista, joukkueista ja mietitään kuka hoitaa, kuka maksaa, kuka pääsee.No sitten tulee se surullisen kuuluisa hetki kun internetin saloista putkahtaa ohjeet joukkueeseen halukkaille eli viimeistään tässä kohtaa tulee myös ajankohtaiseksi tarkistaa oman seuran valintakriteerit, kannattaako edes hakea. Alkaa spekulointi. Ja kiukuttelu. Osa ottaa marttyyrin roolin jo nyt (aikainen lintunen madon nappaa) eikä edes hae joukkueeseen. Osa marttyroi sitten vasta kun ei pääse.

Todennäköisesti omalla koiralla haetaan joukkueeseen kävi miten kävi. Ainakin johonkin joukkueeseen, mielellään kaikkiin mahdollisiin että varmasti pääsee. Haetaan omaan lähiseuraan, rotuyhdistyksen joukkueeseen ja ja ja ja. Sitten muistetaan se kuuluisa edustus velvollisuus. Joku kurja kun on mennyt asettamaan pykälän jossa seuran esteillä harjoittelevan tulee edustaa, jos näin päätetään. Miten moukkamaista.

Sitten onkin jäljellä enää kaksi vaihtoehtoa, sitä joko pääsee tai ei pääse, helppoa. Toiset ovat innoissaan kun tulevat valituiksi, hehkulla lämmittäisi isommankin torpan talvipakkasilla. Mutta nyt on kesä joten palataan siihen. Intoa ei kauaa kestä, lemmikkipalstoilta voi lukea nimettömiä kommentteja nimettömien seurojen nimettömistä ohjaajista nimettömillä -mitäänsaamattomilla koirillaan. Vähemmästäkin sitä pahoittaa mielensä mutta hammasta purren sitä lähdetään edustamaan, paikka kun on saatu. Paitsi, jos kävikin niin kurjasti ettei olisikaan halunnut siihen joukkueeseen, haki vain edustuspakosta ja toivoi salaa tulevansa valituksi siihen toiseen joukkueeseen..kyllä on vaikeaa.

No sitten ne, jotka eivät taaskaan tulleet valituksi aloittavat sen katkeran keskustelun. (Paitsi jos eivät halunneetkaan tulla valituiksi mutta positiivisuus ei kuulu tähän postaukseen.) Johon joukkueeseen päässeet vastaavat samalla mitalla. Puutarhan tuotoksia vedellään nekkuun puolin ja toisin ja joissain tapauksissa mennään niin pitkälle että osoitetaan tai otetaan asioita henkkoht. Puhutaan vääränrotuisista, hitaista tai vanhoista koirista. Otetaan mukaan keskusteluun valintakriteerit ja muutetaan niitä palstoilla itselle edukkaampaan eli parempaan suuntaan. Useista kommenteista, paloista nenässä ja lisäkkeistä otsassa huolimatta, lopputulos on edelleen sama. Kukaan ei ole tehnyt läpimurtoa ja keksinyt päteviä kriteereitä joukkuehakuun. Sääntöjä, jotka tekisivät kaikki onnelliseksi, kaikki saisivat osallistua ja kaikki saisivat tehdä mitä haluavat. Tämä kuuluu Stainer-henkeen, ei tiim spirittiin.

Jos sitten onkin käynyt munkki ja sinne kisoihin pääsee jossain joukkueessa palataan aiheeseen kustannukset. Kuka maksaa ja mitä maksaa ja ennenkaikkea, maksaako naapuriseura edustajilleen enemmän tukia? Viisaimmat, nuo koiramaailman konkarit ovat tietysti varanneet majoituksen ja viptelttapaikan kisapaikalle jo hyvissäajoin. Kaikki kuitenkin pääsevät paikalle, vaikka kävellen tai kimppakyydillä.

Mutta olikin käynyt niin hassusti että tuomari oli tehnyt vaikean radan. Liian tiukka ihanneaika, liian vaikeita kuvioita, liikaa haasteita, liian korkeat hypyt, liikaa ihan kaikkea. Tuomari ei pidä tietyn rotuisista koirista, tuomari haluaa tehdä kiusaa. Tuomarilla on väärät vaatteet tai ruma tukka. Mikäli tuomarista ei keksi virhettä jos epäonnistuu, aina voi käyttää jokerikortin; mitäs valitsivat meidät edustamaan. Jos tulee nolla, tuomari onkin ihan kiva radasta puhumattakaan. Puusilmä tuomari ei kuitenkaan näe kilpakumppanin kontaktivirhettä. Eikä mitään muutakaan. Tyhmä.

Jos joukkue mokaa, eikä mitallia tule, kaikki tietävät miten käy. Paitsi tapaksessa, jossa joukkueen kokoonpano on sellainen että jo etukäteen ollaan voitu päättää ettei se pärjää. Jos joukkue pärjää, yli odotusten ja tilastoja horjuuttaen ollaan toki iloisia seuran menestyksestä. Valitettavasti tuota menestystä ei kukaan enää viiden vuoden päästä muista, sillä kaikki energia menee uusien koirakoiden ja joukkueiden ja sääntöjen ja tuomareiden pohdintaan. Viiden vuoden takainen mitalli on so last season, like 5 minutes ago. Eihän se vääränrotuinen, vanha ja hidas koira ole enää edes hengissä.

Summa summarum. Kaikesta tästä huolimatta SM kilpailut, lajissa kuin lajissa ovat jokavuotinen, iloinen tapahtuma, jonne lajin harrastajat kokoontuvat kannustamaan toisiaan ja moikkaamaan vanhoja tuttuja ympäri maan. Rakkaat rekut ovat tietysti mukana, osallistuivat tai eivät. Katsomossa jännitetään ystävien puolesta ja ollaan aidon iloisia menestyksestä. Omaan koiraan ollaan tyytyväisiä, vähintään yksi asia meni nappiin ja se riittää. Kotimatkalle suunnataan väsyneinä mutta onnellisina, jos ei omasta menestyksestä niin ainakin ystävän tai valmentajan. Foorumit käyvät kuumina hetken, kunnes taas hiljenevät ennen seuraavan vuoden kohokohtia. Näihin sanoihin ja tunnelmiin, peukkuja kaikille kesän tuleviin koitoksiin, myös heille jotka nyt joukkuekisaan liittyen vetivät sen vähän lyhyemmän korren. Ensi vuonna sitten taas uutta matoa koukkuun!

Ystäväni sanoja lainatakseni; Koiraurheilun perimmäinen syy on äärimmäinen ketutus. Joskus kuitenkin onnistumme ja siksi kai tätä lajia harrastamme.



tiistai 8. toukokuuta 2012

Perusasiat kuntoon

Eilen oltiin taas hallilla tai tarkemmin ottaen kentällä. Aivan ihana ilma!

Onni sai aloittaa, vanhan koiran etuoikeus. Aloitettiin idarilla, kaikki jäävät putkeen ja vasta loppuseuruusta palkka. Tosi varman oloinen ja seuruukin kivan tuntusta. Sitten vähän kiusaamista, seuruuta kohti merkkiä, perusasentoja merkillä, välillä siitä seuraamista välillä sai lähteä merkille. Ei menny lankaan, hmpf. Noutoa, luovutuksia ja leikkiä. En päässyt puuttumaan luovutukseen palkattomista toistoista huolimatta.

Einon settiin kuului seuruuta grepissä, tosi hyvä ja aivan ihana ilme!!! Ihan eri tavalla tosissaan kun ohjaajakin on, jännä juttu..harjoiteltiin myös kiertämistä ja siinä se. Rai teki hiukan perusasentoja, seuruuta, toppeja ja lopuksi vielä kontaktit kentällä.

Muistuipa illalla vielä mieleen Christan sanat viikonlopun koulutuksessa; ensin pitää olla perusasiat kunnossa ja vasta sitten voi alkaa kikkailemaan muilla jutuilla. Perusasioiksi C nimesi seuruun, istumisen, maahanmenon, seisomisen ja noudon. Ja siis tottahan tämä on ja hyvin yksinkertainen asia joka meiltä monelta usein unohtuu, lajissa kuin lajissa.

Varsinkin agilityssä tämä näkyy valitettavan selvästi niin kuin ei pitäisi. Ohjaajat opettelevat erikoisia ohjauksia ja puhuvat hienoilla sanoilla jo ennen kuin osaavat nostaa tai laskea käden saati liikkua radalla. Nopeasti googlettamalla löytyy toinen toistaan erikoisempia ohjaus- ja tekniikka kursseja mutta harva järjestää kursseja joissa keskitytään perusasioihin. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Ja tänään harjoittelemaan perusasioita epiksiin koko porukan voimin!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Einosta iso poika

Tänään oltiin hallilla yhdessä. Työnjako selvä, Steenperi treenasi agsaa ja me tokoteltiin poikien kanssa.

Eino sai alottaa ja teki hienosti. Päätin että sen lapsuus loppuu nyt ja sen myötä hulvaton kekkulointi ja ärsyttävä tapa juoksennella. Tehtiin siis seuraamista ja sivulletuloja grepissä, niin nameilla kuin pallollakin. Toimi tosi hienosti, ihan eri ilme kun tajusi että nyt tehdään oikeesti töitä. Jatketaan kyllä näillä ehdottomasti. Muutama kapulan heittely, phii kuuluu edelleen kun nostaa kapulan ja tutkimuksen mukaan vain silloin jos kapula on paikallaan kun lähtee. Jos liikkuu edelleen ei ääntä. Mutta miksi näitä teen, en tiedä koska saatiin tähämn Katilta käyttöohjeet. Tyhmä Julia. Tehtiin sitten ihan vaan pitotreeniä. Kalpala pääsi myös vähän aksattamaan. Harkattiin lähtöä ja sitä että jätän 2-3 hypyn taakse (ja ne kaikki matkan varrella olevat esteet hypätään) ja siittä putkeen ja putkesta sama suora takasin niin että irtoo äitistä eteeeeeeeeen. Nää meni nappiin. Samoin kontaktit joita tehtiin ihan vaan hiukan.

Onni teki omassa setissään ohjattua jossa koomaili merkkiä. Tosi ärsyttävä, siihen piti puuttua ja seuraava 5minuuttia sisälsi paljon pienen koiran kiusaamista. Itse merkki tai noudot ei tuottanut ongelmia. Pikkiriikkisen tehtiin myös idaria, seuraamista noin muuten ja loppuun vielä kaukojumppaa.
Ja tunnari, joka sekin Onnimaisesti nappiin. Onni on oma tokokoira, ei siittä mihkään pääse! Onnikin sai tehdä vähän hyppelyä. Tarkemmin sanottuna keppejä ja puomia :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Christan koulutus ja Onnille pokaali

Pitkästä aikaa J u l i a n viikonloppu eli MINÄ olin koirien kanssa liesussa ja Santtu vastasi sisäkön hommista :)
Lauantaina oli Christan koulutus. Aika rutiinilla alkaa jo mennä tuo järjestäminen ja vaikutti siltä että kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä saamiinsa oppeihin. Meidän koirista osallistui Rai, sillä sen kanssa on eniten ongelmia :) Eino ei osaa mitään eli sillä ei ole ongelmia ja Onnin ongelmiin en jaksa puuttua enää. Mutta siis Rai. Tehtiin liikkeestä pysähtymisiä, ei muuta. Saatiin tähän nyt ihan jees vinkkejä, osaa testattiin jo kurssillakin. Kaukoja olisin halunnut ottaa mutta aika loppui kesken. Pitänee siis ajella vaikka yksärille C:lle jos saisi matkaseuraa..

Sunnuntaina oli Onnin suuri päivä. Korkattiin hakukokeet ja saatiin kerrasta koulari HK1 ykköstuloksella! Hävettää sanoa ääneen mutta ainut mitä ollaan treenattu on itse haku. Tottista ei olla tehty juuri yhtään, ehkä pari kertaa käyty kentällä kevään aikana ottamassa esteet ja ampumassa. Esineitä treenasin pe sen verran että vein hakuporukkaa odotellessa esineen metsään niin että Onni näki ja lähetin hakemaan.Ei ongelmaa, hehee. Hakua itsessään ollaan treenattu ja se on ollut jo pitkään sillä mallilla että olisi voinut mennä kokeeseen, koepaikkaa vaan ei ole saanut mistään :(

Nyt sitten saatiin paikka ja sattuipa vielä niin kivasti että ihan tuosta kotinurkilta. TKK järkkäsi kisat, tuomarit oli mukavia ja asiallisia ja niin oli järjestäjätkin. Tosin taas kyllä muistaa pitkään miksi PK kokeet on pyllystä; ensin alotetaan ennen kukon pierasua ilmottatumisella jonka jälkeen poltellaan tupakkia ja juodaan kahvia eikä minnekään ole kiire. Sitten käydään tekemässä joku tottis/maasto ja taas odotellaan ja taas juodaan vähän kahvia ja rupatellaan ja taas odotellaan. Koko päivä yhtä stanan odottelua, pythyi.

Mutta se koe. Päivä alkoi esineillä meidän osalta. Koetoimitsija ohjasi meidät ja tuomarin ruutuun joka ei sitten ollutkaan siellä missä sen piti vaan ihan toisella puolen Haunista. No sitten sinne ja odottelua. Ja odottelua. Ja sitten tositoimiin. Kiva esineruutu, selkeä näkyvyys takarajalle saakka. Oikeasta kulmasta eka lähetys, hienosti takakulmasta esine ja palautus, 30 pojoa kasassa.

Sitten taas odoteltiin tottikseen. Ja kun lopulta oli meidän vuoro, päästiin ensin paikallaoloon. Tässä ei mitään yllätyksiä. Seuruussa painoi mutta olen tästä enempi kuin tyytyväinen, yleensä kun laamailee ja koomailee puoli seuruuta. Nyt piti kontaktin ja paino, ihan sama vaikka vähän kenotti. Istumisen meni maahan ja estehypyssä kolautti kunnolla mennessä, kiersi sitten takaisin. Muuten perus Onnia, ehkä pientä sikailua taas luovutuksissa mutta hirmu tyytyväinen. Pojoja 83, ihan otti tuomari oikeista kohista pois eikä ollut mitenkään löysä vaikka alokasluokka oli kyseessä. Tykkäsin.

Sitten olikin pitkä odottelu hakuradalle. Ja me oltiin koko päivän viimeset. Alue oli aika kiva, ollaan joskus monta vuotta sitten siellä treenattu mutta siitä ei ollut meille mitään iloa. Suurin osa kisaajista oli järjestävän seuran jäseniä ja maasto tuttu. Koepaikalla puhuttiin yleisesti niistä "normi piiloista" mikä ei nyt meitä auttanut mitenkään :) Mutta, ei se mitään, löydettiin kaksi ukkoa muutenkin, jei! Vasen etukulma tynkäpisto, ihan olin varma että kallion takana olisi ollut ukko muttei uponnut. Oikeale etukulmaan myös tynkä, lähetin sitten vielä vähän matkaa edettyäni uudelleen vas etukulmaan muttei saanut hajua. Sitte tehtiin pari tyhjää ja ilmasu vasemmalta noin puolenvälin paikkeilla. Pari tynkäpistoa ja usko meinas jo loppua kun mietin että tähänkö tämä kiva päivä sitten loppuu kun alkoi takaraja häämöttää. Mutta sieltä se tuli kuin tulikin rullan kanssa ja aikaa jäi vielä ruhtinaallisesti. Ihan siis turhaan panikoin ja hätäilin, olisi ollut aikaa enemmänkin keskittyä kunnon pistoihin. Ilmasut oli upeat, samoin näytöt. Maalimiehiltä erityiskehut päivän parhaiten käyttäytyvästä koirasta samoin kuin tuomarilta kehuja ilmaisusta ja näytöistä, ei niinkään työskelntelystä ;) Pisteet oli 15jotain..työskentelystä sakotti, muuten tuli pelkkiä kehuja.

Lopputulos siis ykköstulos ja HK1 koulari ja pokaali. Luokassa toinen, voitto meni treenikaveri Terhille ja Nomille. Ihan mielettömän hyv mieli. Sen jälkeen kun Onnilla todettiin nivelrikko on kaikki treenit menty sen ehdoilla, samoin kisat. Koko päivän jännitin mahdollisia ontumisia muttei niitä tullut. Palkinnoksi kaikesta työstä saatiin koulari, jos se meidän haku-ura nyt vaikka loppuu tähän. Ikinä kun ei voi tietää mitä jalka kestää ja kuinka kauan. Eikä haittaa vaikka loppuisi. Tähän on hyvä lopettaa, palkkana hyvä mieli. Ja pokaali :)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Einon ihan ekat epikset

Eino Koiranen eli tuttavallisesti Eino Kalpala korkkasi kisauransa TSAUn epiksissä eilen. Kotona vielä mietin että eihän tuo ole koskaan edes tehnyt rataa mutta kokeillaan nyt kumminkin niin tiedetään sitten ainakin miten se menee. Rata oli hirmu kiva, osittain siksi että A oli sellaisessa paikassa että se oli helppo jättää väliin, sitähän ei olla koskaan tehty. Eino teki siis radasta ensimmäisen suoran; hyppy hyppy ja puomi ja nä mallikkaasti. Ekaa kertaa puomi ilman alustaa ja hienosti pysähtyi kiipeekiipee käskyllä kontaktille, ihan niinkuin on opetettu <3 Sitten välipalkka ja hylly siitä (palkkauksesta) ja heti perään toinen hylly (ohitettiin tarkoituksella se a ja jatkettiin rataa), jonka jälkeen loppu rata meni ihan oppikirjan mukaan. Yksi pikkiriikkinen kauneusvirhe takaaleikkauksessa, jonka olisi voinut valssata ja jaakottaa sujuvammin (huomatkaa miten proo olen kun käytän agislangia) mutta olemme tähänkin äärimmäisen tyytyväisiä. Eino oli taitava ja ohjaaja pysy perässä, hyvä meidän joukkue! Onni teki saman radan. Sikaili puomilta läpi, jonne palautettu takaisin. Loppuradan putken väärään päähän (ehkä en enää ohjannut koska olin niin tyytyväinen että Onervan kanssa ehdin valssata ja jaakottaa) mutta pappalla oli kivaa :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Lapset!

Tällä viikolla ollaan oltu kotona, mulla on talviloma ja Ainakin siis mukana menossa. Pakko sanoa heti alkuunsa että lapsissa on kyllä monta hyvää puolta mutta yksi parhaista asioista, mitä lapsellinen elämä kehittää on mielikuvitus. Hanki lapsi niin saat 1) treenattua tehokkaasti kolme koiraa parikin kertaa päivässä 2) keksit hetkessä uusia treeni ideoita ja erilaisia tapoja käyttää sen kuuluisan hetken hyväksi 3) huomaat kehittäväsi spykofyysissosiaalista kokonaisuuttasi huomaamatta kun samanaikaisesti käytät pulunsilmää koiraan ja lapseen. Ja sitten vaan kaikki hankkimaan lapsia ja ne kolme koiraa! Onni on edelleen sairastuvalla eli haku- ja aksatreeneissä loistaa Epa. Onni on saanut keskittyä piikittelyn lomassa tokoon. Seuruu ja jäävät asialistalla. Aina kun on ollut mahdollisuus liikkuriin ollaan tehty ohjattua ja aina kun Eino on tehnyt pitotreeniä on Onnikin saanut pitää ja kiitos. Mitään ontumisia ei ole ollut vaikka ollaan tehokkaasti lenkkeilty kunnon reilu 1,5h joka päivä. Steenperi ilmoitti Onnin aksakisoihin (piikeissä ei varoaikaa) ja sai myös paikan hakukokeeseen. Nyt vaan sitten peukkuja että jalka kestää treenit seuraavat kaksi viikkoa. Rai aloitti juoksun ja on agista tauolla. Tokoa ollaan treenattu joka kerta kun ollaan liikkeelle lähdetty. Kaukot ja jäävät työnalla. Samoin luoksepäästävyyttä ollaan treenattu aina kun on ollut joku vieraampi paikalla. Alkaa olla tässä jo hyvä ja tietää mistä on kyse, huppupäistä Samiakaan ei pöhissyt vaan meni ennemminkin moikkaamaan varovasti, jei. Ja sitten, lapsitähti Eino. Agilitypainotteista elämää. Ratatreeniä ja tekniikkaa. Puomia ja keppejä jo osana rataa ja radalla jo 12 estettä. Takaaleikkausta ei olla tehty, joten korjattiin sitten tänään sekin asia. Kaksi asiaa jotka otan nyt työnalle ovat lähtö niin että olen useamman esteen takana ja maalisuora eli eteeeeeen.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Katsotaan googlesta!

Kaksi kysymystä esitettiin minulle eilen, kumpaankaan en osannut vastata.

Kysymys yksi.
Onko olemassa tilastotietoa, monellako kisalla keskimäärin nousee ykkösistä kakkosiin ja kakkosista kolmosiin? Onko joku käyttänyt aikaansa laskemalla kilpailevien koirien keskiarvoa starttien lukumäärälle ennen kuninkuusluokkaa? Onko käytännössä mahdollista aloittaa kisaura lauantaina ja olla sunnuntai iltaan mennessä kolmosluokassa? (tuohon viimeiseen osasin vastata, se tieto löytyy kisakalenterista)

Kysymys kaksi ja aasinsilta kysymyksestä yksi.
Missä on määritelty mitä koiran tulisi osata, jotta voisi kilpailla luokassa yksi tai kaksi tai kolme? Ja mikä tärkeintä, onko luokkiin muita määrityksiä kuin helpohko, vaativa ja mahdoton? Onko kolmosluokka mahdoton, koska kukaan ei ole koskaan noussut luokkaan neljä? Onko lajin tarkoitus teettää harrastajille tehtäviä, joista on lähes mahdoton selviytyä vai onko sen tarkoitus suosia tiettyä rotua tai ihmistyyppiä?
Kysymyksen kaksi alakysymys.
Jos lajia harrastamaton henkilö tulee katsomaan kilpailuja ja näkee ensimmäiset kolmekymmentä suoritusta kolmosluokassa vain todetakseen että pääseekö tätä kukaan maaliin asti niin mitä siihen kuuluu vastata? a) ei, se ei ole tarkoituskaan. b) pääsee, mutta ei todennäköisesti tänään vai c) kyllä mutta kyseisen henkilön on syytä lotota heti kotiin päästyään.

Lajia harrastamattomat ihmiset ovat ihania, koirattomat parhaita mutta on tuossa pohtimista, itsekullekin.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäis pläjäys

Kaikki ovat tehneet kaikkea mitä ovat halunneet ja kaikilla on ollut kivaa eli kunnon stainer meininki meillä.

Onni kävi Koirakissa klinikalla kuvattavana. On jo jonkin aikaa epäsäännöllisen säännöllisesti ontuillut etujalkojaan ja nyt päätin lopettaa arvuuttelun. Taivutusten ja kuvausten jälkeen oltiin fiksumpia: oikean etujalan yhdessä varpaassa alkava nivelrikko. Syy onneksi selvisi, niin monta kurjaa tarinaa kun olen kuullut ettei mitään vikaa löydy vaikka koiraa kuinka väännetään ja käännetään. Onnisen nivelrikko oli niin pieni että se piti sieltä varpaan välistä hakemalla hakea. Elämä jatkuu siis normaalisti, mistään harrastuksesta ei tarvitse luopua mutta todennäköisesti agi ja haku jäävät vähemmälle. Muita muutoksia ei elämään tule, Onnin ehdoilla mennään ja pidetään arthrofit ruokavaliossa. Kivi putosi sydämmeltä tämän reissun myötä, jossain vaiheessa ehdin jo itkeä että mitä jos se jääkin sinne klinikan pöydälle. On se vaan niin rakas että pelkkä ajatus Onnittomasta elämästä on k a m a l a.

Onnista Einoon eli koska Onni sai nyt lääkkeeksi remmilenkkiä ja rakkautta, pääsi Eino paikkaamaan agiin ja hakuun. Haussa ollaan tehty hajunhakuja ja Eino on tässä(kin) ihan lapsitähti. Hienosti käyttää nenää ja etsii ilmavainulla. Tokat treenit meni paremmin, ehkä koska silloin jopa vähän tuuli.
Sitten juhlittiinkin jo Einoa 1-vuotta ja sen kunniaksi vähän pähis aksaa Onnin paikalla viikkotreeneissä. Tehtiin rata pätkissä ja jätettiin A välistä mutta näillä meni hienosti. Päästiin viime viikolla hallille toisenkin kerran aksaamaan, taas pieniä ratapätkiä ja yhdistin näihin jo puomin ja kepitkin. Eino muuten pujottelee jo ilman ohjureita että kyllä sen on oltava hyvä :)
Toko on edennyt harppauksin koska olen jaksanut sitä treenata..kotona sivulletuloja seuruuta, kapulanpitoa ja eteentuloja. Toppeja ja ruutua kentällä. Eli tokosuunnitelma on pitänyt!

Raivis on aksatellut Steenperin kanssa ja ollut hurjan pätevä. Ollaan treenattu myös tokoa ja nyt alkaa olla alempien luokkien liikeet kasassa. Luoksepäästävyyttä pitää vielä treenata, vaikka sekin on selvästi parempi jo pelkästään sillä että sitä harjoittelee. Jännä juttu.

Yhteenveto: Onni jää henkiin, Eino on vuoden (eikä vieläkään nosta jalkaa) ja Rai nousi kolmessa viikossa kolmosiin. Ei meille sitten muuta tältä erää.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Ihana kevät!

Kevät on ehkä vuodenajoista paras. Vaikka se tarkoittaakin koirallisille kuraa ja hiekkaa kotona kattoon asti, se tarkoittaa myös ruohon tuoksua, leskenlehtiä, aurinkoa ja ulkotreenejä!
Kummasti on ollut taas motivaatiota lenkkeillä metsässä tuntikausia ja selailla kisakalentereita. Tänään ajoin meidän jälkipeltojen ohi ja totesin niiden olevan käyttökunnossa. Metsässäkään ei ole enää lunta eli päästään maastoon urakoimaan oikein kunnolla.

Tänään oli ensimmäiset ulkotreenit tokossa ja se oli huisaa, ihana kevät! Rai oli päivän päätähtenä, teki ensin luoksepäästävyyksiä urakalla ja sen jälkeen ruutua eli treenisuunnitelma pitää. Loppuun vielä luoksepäästävyyksiä. Onni teki paikallaolot muiden kaverina, Eino pääsi vain lenkille.

Hakuilemassa ollaan käyty nyt joka viikko ja kohti koetta mennään. Lisäksi ollaan säännöllisesti käyty agissa ja tokoilemassa. Ja tästä blogistahan sen huomaa. Talvella on aikaa istua sisällä jaarittelemassa ja pohtimassa ja suoltaa ajatuksia ja lupauksia blogiin, keväällä ei aika siihen riitä kun se kaikki menee koirien kanssa :)

Raivis on kasvanut isoksi tytöksi. Hän aloitti virallisen kisauransa sunnuntaina eikä ollenkaan huonosti. Kaksi nollaa heti kättelyssä ja yhtä uupuu kakkosiin. Kolmas rata päättyi hyllyyn mutta hieno se oli silti. Pienestä ohjausvirheestä kiinni eli ei olisi sekään nolla ollut mahdottomuus. Tosin hiukan kritisoin rataa, ei se mikään ykkösluokan rata ollut vaikka Raivis siitä selviytyikin. Tulikohan yhtään nollaa koko radalta? Uteliaat käykää kurkkaamassa video ;)

Ensi viikolla saadaan jännittää Onnia, nyt kaikki peukut pystyyn ettei mitään vakavaa löydy ja herra saa jatkaa aktiivista harrastuselämää!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Me hakuiltiin

Viime treeneistä on kuukausia..jotenkin vaan kaikki sovitut treenit on syystä tai toisesta peruuntunut mutta tänään ne treenit oikeasti oli!

Onni teki vanhan tutun treenit, kolme ukkoa ja kaikki ilmasuna, väliin yksi tyhjä.
Eka pisto huono, krossarit tuli just enkä päässy lähettään niinku olin suunnitellu. Ei siis suoraa pistoa vaan vinoon aluetta eteenpäin mutta korjasi itse maalimiehelle. Näyttö ok. Tokana tyhjä, tää oli hyvä! Kolmannella oli sitä mieltä ettei varmaan mene hankeen kun äskenkään siellä ei ketään ollut mutta kun sitten irtosi etsi ja löysi hyvin. Vikalla eteni suoraan mutta lähti aluetta taaksepäin takalinjalla. Annoin itse ratkaista vaikka kerran jouduin kutsumaan takasin ja avas taas jossain vaiheessa nenän ja löysi ukon. Ensi viikolla toivottavasti yhdet ilmasutreenit ja yhdet hakuilut.

Eino jatkoi noutoa Katilta saatujen vinkkien mukaan ja hyvältä näyttää. Tunnen itteni ihan tyhmäksi kun en itse tätä keksinyt..mutta olemme siis edenneet ja jatkamme samaan malliin.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Videoita

Tänään käytiin halilla koko perheen voimin. Ainut joka ei päässyt tekemään oli Onni mutta pääsi lenkille kuitenkin.

Otettiin videoita junioreiden suorituksista ja ne löytyvät suntuupista nimellä Rahiio eli sieltä etsimään uteliaammat :)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Pysytään aiheessa

Parhautta on omistaa kolme tokokoiraa mutta se alkaa olla sellanen määrä että on pakko laittaa kaikille treenisuunnitelma ylös ettei mene ihan sekaisin! Lisäksi olen todennut että itselleni sopii parhaiten kun keskittyy vain muutamaan asiaan kerrallaan, muuten menee sinnepäin roiskimiseksi.

Onni keskittyy hallilla noutoihin ja mielentilaan, riippuen siitä onko kyseessä tunari, ohjattu vai metalli. Kotona tehdään kaukojumppaa.

Eino tekee hallilla ruutua ja toppeja, kotona noutoa ja seuraamista.

Raiviksella treeninä luoksepäästävyys "temppuna" ensin kotona ja sitten hallilla. Hallilla lisäksi topit ja ruutu.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Liian lähellä

Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppuna sellainen tilanne ettei ohjelmassa ollut lauantaina mitään. Tehtiin siis extempore visiitti Keravalle lenkkeilemään ja tokoilemaan. Nyt kaikki lukijat näkevät mielessään meidät valaistussa ja lämpimässä hallissa treenaamassa, jonka jälkeen ulkoilemassa auratulla metsätiellä koirien juostessa vapaana sopivassa hangessa..

No se ei mennyt ihan niin. Kerava on kamala paikka. Keravalla ei ole mitään hyvää paitsi Kati. Siellä ei ole isoja marketteja tai kauppoja joilla olisi riittävästi parkkitilaa ulkona tokoiluun. Eikä mitään muutakaan aurattua. Parin hutireissun jälkeen päädyttiin yhdelle parkkipaikalle jossa juuri silloin ei liikennettä juuri ollut. Saatiin treenattua juuri se mitä haluttiin ja saatiin Katilta loistavat vinkit sellaisiin ongelmiin joiden vastaukset ovat vain olleet liian lähellä ja niitä on yritetty hakea turhan kaukaa..

Treenisuunnitelmaan ei kuulunut tällä kertaa mitään mikä olisi vaatinut tilaa tai vauhtia tai pallopalkan, siihen parkkis oli liian pieni, liukas ja vaarallinen. Karavalaiset on ihan hulluja. Yksikin mamma tunki parkkiruutuun meidän takana väkisin vaikka tilaa olisi ollut muuallakin. Ajattelin että eihän se nyt päälle tule jos vaan olen tässä mutta pakko oli antaa periksi ja väistyä maasturin edestä kun se ihan oikeasti tuli päälle. Ja toinen ajoi meidän treenikamojen yli vaikka ne oli ihan nätisti siinä tyhjässä parkkiruudussa joka siis ei ollut ainut parkkiruutu..hulluja.

Treenin päälle lenkki sitimaastossa. Kaikesta huolimatta seura oli hyvää ja ilma mitä parhain. Bonuksena käytiin moikkaamassa vielä Rain kasvattajat ja sukulaiset.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Laiska laiskempi Julia

Sitä aina selittää itselleen, ja muille, miten ei ole ehtinyt treenaamaan tai miten haluaa antaa koiralle aikaa. No, siinä ajan antamisessa olen edelleen samaa mieltä, lasten pitää saada ollan lapsia ja leikki on lasten työtä mutta tuosta toisesta väitteestä syön sanani. Kukaan ei voi väittää ettei ole aikaa tehdä jotain.

Tänään tehtiin tehokkaasti 10 min treeni ennen csi alkua pesuhuoneessa, sisältäen 5 toiston kapulan heittelyn takapihalla. Ehdittiin treenata hyvällä asenteella vaikka mitä, muttei liikaa ettei csi menisi ohi eli olimme hyvin suunnitelmallisia ja täsmällisiä ja taas pykälän lähempänä FI TVA arvoa!

Täpinää!

Ensi viikonloppuna on niinkin erikoinen tilanne että meidän perheellä on lauantaina vapaata. Eihän se sovi. Ja siis korjaus edelliseen, meillä oli lauantaina vapaata, ei ole enää.

päätin että lähdetään koko porukka Hämeenlinnaan pe ja treffataan kavereita siellä la. Koska ollaan niin lähellä Keravaa (vaivaiset 90km), käymme moikkaamassa ihanaisen Rhon ja vähän Khitä ja Katiakin siinä samassa. Jos tuuri käy, kurvataan kotimatkalla myös näyttämässä Härpäke kasvattajalle.

Ja jos joku muu tahtoo meitä vielä tavata, olemme siis lauantain Hämeenlinna-Kerava akselilla ja moikkaamme mielellämme kavereita enemmänkin!

Nyt siis treenisuunnitelmaa hiomaan, Kati lupasi että ne ovat auranneet parkkipaikat loppuviikkoon mennessä eli nyt pitää sitten miettiä mitä tahdomme treenata :)

Sunnuntaina suuntaamme kohti Tampesteria ja lähtölistasta päätellen tapaamme taas lisää kavereita. Se siitä vapaasta viikonlopusta siis mutta on tämä ohjelmatäytteisyys vaan niin paljon kivempaa!

tiistai 28. helmikuuta 2012

Einon kepit osa kaksi

Ajeltiin hallille katsomaan, osaako se vielä sen mitä eilen oppi :) Ja osasihan se. Ensin tehtiin kuudella kepillä, kuten eilen ja ohjureilla. Hyvin muisti. Sitten Eino remmiin ja 12 keppiä. Ohjurit eiriittänyt joka väliin eli tuli sitten treenattua heti ilmankin :) Hienosti meni joten tehtiin rottakoe ja kokeiltiin ilman hihnaa. Sai siis pujotella kokonaiset kepit itse, yksin, ilman apua ja meni kun vettä vaan! Pakko oli olla vähän ahne ja koeilla miten hakee ri kulmia, ei ongelmia. On se vaan ihq.

Onni teki vähän vauhtia eli ässän mallista rataa missä ei tarvinnu muuta ku mennä lujaa. Rai pääsi tekemään hiukan kontakteja.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Onnistumisia

Onnin kanssa on keskitytty mennyt viikko pääasiassa tokoon. Pari kertaa ajeltiin hallille ja tein samalla reissulla myös kontaktit mutta muuten ei ole agi harrastanut. Su oli kisat, tuloksena hyl. (varasti puomilta, palautettu takaisin kun alla oli jo kieltovirhe) ja 5. (rima) mutta ihan ok radat.
Tokossa ollaan tehty vaan kuunteluharjoituksia ja kerran päästiin tekemään porukka paikallaolot pitkästä aikaa!

Eino on ollut aktiivisesti kotitokon alla. Sisällä treenattu pitoa ja takapihalla noutoa. Halilla käytiin kerran, tehtiin hiukan rataa ja puomia erikseen. La pääsi metsään sukulaisten kanssa kun käytiin Minnan ja Jarre enon, Tazma tädin, Jippo veljen ja Hippu serkun kanssa ulkoilemassa. Taas toi Eino Koiranen parhaat luonteenpiirteensä esiin; mukautui vieraaseen laumaan kuin kala veteen ja kulki nätisti lähettyvillä koko ajan totellen käskyjä ongelmitta. Huomasin myös että Einon toinen yläkulmuri on ottanut johonkin osumaa, pieni pala puuttuu. Hampaassa ei ole murtumaa eikä se vaivaa herraa mitenkään. Emme siis tee asiasta numeroa ellei muutosta tapahdu.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Miksi mennä sieltä mistä aita on korkein?

Sain viikko sitten oivan tilaisuuden seurata kisoissa ykkös- kakkosluokkien ratoja kuuluttajan tehtävissä.
Tuomari oli suunnitellut mukavat radat, joissa toki oli omat haastavuutensa mutta ne olivat mukavan virtaviivaisia ja sellaisia, jotka pystyisi perusohjaamisella ja yksinkertaisella tekniikalla suorittamaan. Tutustuin itsekin rataan aikani kuluksi katsomosta käsin ja suunnittelin miten olisin radat ohjannut. Mielenkiinnosta sitten seurasin eri säkäluokkien koirakoita ja sitä, miten ohjaajat olivat radan ratkoneet. Yllättynyt olin siitä että harva käytti radalla perustekniikkaa tai koiran fysiikalle suotuisia reittejä.

Oma mielikuvitukseni ei olisi riittänyt keksimään niille radoille niinkin monimutkaisia ja vaikeita tekniikoita, joista tässä kohtaa näytti olevan sekä koiralle että ohjaajalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Eihän siinä mitään pahaa ole opettaa koiraa alusta asti erilaisille tekniikoille mutta miksi käyttää niitä silloin kun siihen ei ole tarvetta? Kaikki kisan nollat tehtiin perusohjauksella ja varsinkin maxien radoilla, se näytti vielä oikeimpa hyvältä! Sehän nyt ei sinänsä ole taito missään lajissa osata hankkia tietoa mutta se, missä ja miten sitä taitoa käyttää, se on rikkaus se!

Jotenkin tuntuu että oli kyseessä mikä tahansa laji, kaikesta tehdään nykyään ydinfysiikkaa. Itsekin sorruin tähän kunnes onneksi Heidi palautti takaisin maanpinnalle. Yöunet on melkein mennyt kun olen miettinyt Einon keppejä ja sitä miten edetään treeneissä. Kujien läpi juoksuttaminen turhauttaa, vinokepeillä loikkii, verkkoja en halua ja kädellä en todellakaan ala opettamaan. Heidi lähti meidän mukaan hallille ja laitettiin Einolle kuusi keppiä ja ohjurit. Eino remmiin ja pujottelemaan. Ekat pari kertaa meni ihan sähläämiseksi, ei ollut ajatus yhtään mukana mutta heti kun alkoi miettiä, homma rupesi sujumaan. Muutaman toiston jälkeen Eino irti ja pujottelemaan, kyllä, itsenäisesti, matalalla. Lopputuloksena yhden treenin jälkeen koira joka pujottelee kepit itse, riippumatta kummalla puolella ohjaaja on, suoraan eteen targetille. Avot. Tässä ei siis mitään ihmeellistä, ei erikoisuuksia eikä härpäkkeitä. Yksinkertaista ja kaunista.

Heidille iso kiitos kun autoit meitä, taas. Onni on omat agikoutsit, pätevät sellaiset :)

lauantai 18. helmikuuta 2012

Positiivista vahvistusta

Tällä kertaa positiivinen vahvistaminen ei liity millään tavalla koiriin. Tai siis liittyy mutta positiivista vahvistusta sai tällä kertaa ajatukset kouluttamisesta ja treenisuunnitelmat varsinkin Rain kanssa. Treenikaverit on kyllä parasta mitä voin saada, hyvät ja rehelliset treenikaverit parhautta. Nyt meillä on siis suunnitelma ja välineet, tarvitaan enää toteutus lopputuloksen saavuttamiseen!



kuva Sirpa Saari

Eino päivitys: Eino Koirasen pentuelämä on taaksejäänyttä aikaa. Pienen lapsikoiran muhkea turkin alta alkaa kuoriutumaan äärettömän pätevä harrastuskoira!

torstai 16. helmikuuta 2012

Tilannekatsaus

Keskiviikkona oltiin tokoilemassa ja tein vähän katsausta siitä, missä nyt kenenkin kanssa mennään.

Onni sai alottaa. Tokoiluista on aikaa ja se kyllä näkyi. Tässä kohti voi vain kiittää itseään kun on joskus ollut niin fiksu että on opettanut koiralleen sen PERUSTAN ja MIELENTILAN niin hyvin että nykyään voi vain nauttia työn hedelmistä. Onni oli siis hyvinkin reipas ja puhinoissaan mutta paketti pysyi kasassa. Huhtikuulle katsottu seuraava tokokoe ja sinne saakka puuhastellaan kaikkea kivaa, pidetään sitä ns. kuuluisaa rutiinia yllä aina kesän SM kokeeseen saakka.
Onni teki alkuun seuraamista, perusasentoja, liikkeellelähtöjä jne. Alkuun hieman pomppivaa mutta parani loppua kohden. Kapulalla tehtiin pitotreeniä ja eteentuloja eri puolilta meidän uudella hienolla ohjatun kapulalla <3 Palkaksi sai juosta ruutuun pallolle mutta koska merkillä ei ollut niinkuin olisin halunnut olevan, hinkutettiin vielä vähän merkkiäkin ja palauteltiin mieleen sitä the oikeaa asentoa merkin TAKANA, ei sivussa. Huvikseni testasin loppuun vielä kaukot kuukausien treenitauon jälkeen. Jep, pelittää.

Rai teki tämän jälkeen oman settinsä. Alkuun hiukan sivulletuloja ja seuruuta namilla. Jotenkin mielentila ei sellainen kuin haluaisin, hm. Sivulletulot tehokkaat ja tiiviin mutta seuruusta toivoisin intensiivisempää ja näyttävämpää, nyt muistuttaa sellaista teknistä piiperrystä joka saa mut voimaan pahoin. Kokeilin pallolla mutta se on liian rakas, vetää totaalijumit eli lamaantuu, ei hyvä. Mutta en luovu kummastakaan, namista enkä pallosta koska hakkaamalla päätä seinään, sain kummallakin jo yhdessä treenissä tulosta. Opeteltiin hiukan ruutua, hyvin muisti vaikka viime kerrasta on aikaa. Saatiin puolituttu tekemään myös luoksepäästävyyksiä. Näissä on Rain kanssa kyllä tekemistä. Rai on kaikkien kaveri heti kun saa alkupuhinat puhistua, todellinen hellyyspulakoira mutta vaatii aika monta toistoa ennen kuin pöhkiminen jää. Tätä pitää nyt oikeasti treenata ja miettiä ja siksipä tartuin tuumasta toimeen ja sopisin yhdet Jessican yksärit ja yhden Tending treenin Keravalle, joskohan sukulaisilta saisi vinkkejä miten jatketaan harjoituksia järkevästi. Ja nyt kun tokointo on taas päällä, mennään hakemaan apuja myös siihen "hulluuteen" sen piiperryksen tilalle seuraamisessa ;) Loppuun tehtiin vielä kaukoja, nämä sujui hyvin.



Eino harjoitteli sivulletuloja, seuraamista, ruutua, toppeja ja seisomista. Sivulletulot saisi olla tiiviimmät. Paikan hahmotus vielä hakusessa mutta suunta alkaa jo olla oikea, eipä näitä paljon ole tehtykään. Seuraaminen hyvä, takapäätä ei käytä eli se työnalle. Yleisilme hyvä, jaksaa keskittyä kivasti vaikka onkin ihan vauva. Toppeja tehtiin pallolla, tässä hyvä ilme ja ajatus mukana. Ruutuun pallolle, tämä meni paremmin kuin oletin. Loppuun vielä noutoa eli kapulalle juoksemista ja nosto ilman ääntä, monta toistoa ja mielentila hyvä!

Kaikkien treeniin tyytyväinen. Junnujen kanssa yritän nyt pitää mielessä mielentilan, virittelyt ja asenteen. Hakusessa sellainen toimiva tokokoira joka toimii liikkeisiin sopivassa mielentilassa, teknisesti oikein, hyvällä asenteella, riittävällä hulluudella hauskuutta ja hulvattomuutta unohtamatta! Eiköhän siinä ole meille riittävästi tavoitetta hetkeksi.




Kuvat Sirpa Saari

ps. Rai kilpaili myös su epiksissä ja voitti. Taas. Tietysti.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Tehokas viikko

Tiistaina ei treenattu koska pakkasta oli aika reippaasti ja halli käytössä. Oltiin kuitenkin kunnon lenkillä Päivin, Astan ja Entin kanssa. Lopuksi Rai pääsi vielä leikkimään Entin kanssa ihan kaksin eli päästettiin lapset aukealle juoksemaan. Rai sai uuden ystävän, kerrankin joku joka juoksee sen kanssa ja on ihan samalla aaltopituudella!

Keskiviikkona oli treffit Marian kanssa hallilla. Kaikilla oli kontakti- ja keppitreeniä. Onni teki puomia pääasiassa, Marialta ihan hyviä vinkkejä joista osaa ollaan jo tehtykin käytännössä. Onnin kanssa vaan on se että kun ikää on, on vaikea muuttaa jo selkärangassa olevia asioita. Toki aina voi parantaa ja kyllä se treeni on tulostakin tuottanut.

Eino teki keppejä ja puomia. Keppeinä vinokepit, päästiin taas aika ylös. Loppuvaiheessa, kun kepit oli jo melkein pystyssä loppupäästä, loikki pari kertaa välistä. Laskettiin hiukan ja taas ylemmäs ja meni hienosti loppuun. Ens kerralla pitää muistaa ohjurit ja ehkä ennemmin tehdä kujilla millä ollaan alusta saakka tehty. Puomia tehtiin taas niin että Maria oli laittamassa nameja alustalle. Hienosti menee kiipeekiipee käskyllä lujaa ja pysähtyy kontaktille. Muutaman kerran koko puomi, eikä edes yrittänyt hypätä alas vaikka nousu olikin jännä juttu :)

Havio teki vähän keinua, joka oli yhtä super kuin ma! Hiukan myös keppejä eri kulmista ja hyppyjen plus putkien kautta. Pätevä pieni. Illalla olis ollut vielä viikkotreenit mutta jätettiin ne väliin. Sen verran pakkasta etten viitsinyt Ainan kanssa hallille illalla lähteä.

Torstaina oli taas vuorossa treenit. Tällä kertaa tehtiin Einon kanssa rataa, samaa jonka Maria teki Tiuhtilla. Saatiin kehuja, vaikka tuli sieltä kyllä ohjaajalle noottiakin. Eino oli pätevä, myös Marian mielestä. Myös Onni sai tehdä hyppyjä ja radanpätkien kautta puomia ja keppikulmia. Havio ei osallistunut treeniin koska meni illalla Santun kanssa omiin rientoihin.

Lenkillä käytiin junioreiden kanssa, tällä kertaa Halisissa pelloilla ja mukana Entti ja tietysti Päivi. Tultiin siihen lopputulokseen että jatkossa lenkkeillään kokoonpanoilla Asta, Hopi, Onni ja Eino tai Rai ja Entti niin kaikilla on kivaa ;) Rai ja Entti kun keskittyivät enemmän Einon kiusaamiseen kuin yhdessä juoksemiseen..

Perjantaina vain Rai pääsi liikenteeseen, vuorossa epikset ATT:llä. Rai oli ollut hyvä molemmilla radoilla. Mölliradan voitti ylivoimaisesti, kisaavien radan voitto kaatui viimeisen esteen ohitukseen pallolle ;) Mutta pätevä ja taitava oli olut jälleen kerran!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Pätevä kolmikko

Maanantaina käytiin hallilla kun pakkaset hellitti. Kaikki kolme pääsivät hiukan puuhastamaan täsmätreenin parissa eli aiheena kepit ja kontaktit.

Onni aloitti tekemällä lähinnä puomia ja siihen yhdistettynä myös hiukan putkia, hyppyjä ja keppikulmia.

Eino teki vinokeppejä. Ensin yksittäin lelupalkalla lujaaaaaaa ja sitten tehtiin hypyn kautta ja lopuksi vielä putken kautta. Sain nostettua vinoutta jo aika ylös, oikeastaan niin ylös kun nyt uskalsin.

Rai on köhinyt hiukan ja ollut pari viikkoa nyt levossa. Pääsi nyt tekemään pari kertaa keinua ja pari kertaa kepit.

Kaikki kolme olivat hirmu päteviä, harmittaa ettei Santtu ollut näkemässä Rain täydellisyyttä hipovaa keinua!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Hhhhhhrrrrjan kylmä

Aivan liikaa pakkasta mun pienille lapsille tehdä mitään liikunnallista. Rai on lisäksi hiukan köhinyt eli tavallaan ihan hyvään saumaan tuli nämä pakkaset, ei tule kiusauksia tehdäkään mitään. Sisällä ollaan tehty pikkujuttuja junioreiden kanssa, lähinnä sivulletuloja ja maahanmenoja naksnaksnakkipalkalla.

Pakkaspäivää piristämään kuva Einosta Turun näyttelystä