Ole ylpeä!

Pitkästä aikaa kävin sivistämässä itseäni seminaarissa, aiheena vietit ja vetäjänä Juha Korri. Luento-osuus oli hyvä, paljon uutta ja oikein paljon vanhan kertausta. Käytännön osuus oli vähän pettymys kun kymmenestä koirasta kahdeksan teki seuraamista mutta ei se mitään, mulle riitti että yhdellä oli teemana nouto ja sain siitä enemmän kuin paljon hyviä vinkkejä, vaikka aihe taisi lipsua vieteistä tottikseen niin so what. Päivän tärkein muistutus oli olla y l p e ä omasta koirastaan.

Jos on aidosti ylpeä uudesta pennustaan ja palaa halusta näyttää sitä kaikille ja ottaa sitä joka paikkaan mukaan ollaan jo pitkällä. Ja tämä on kyllä niin totta! Jos asenne on alusta saakka se että tämä on minun huippu kaverini, niin kai se luotto ja varmuus on ihan eri luokkaa väkisinkin kuin jos pentu nyt vaan roikkuu tuossa mukana..surullisen usein sitä näkee ja kuulee ihmisten väheksyvän omaa harrastuskaveriaan ja ennemmin listaavan sen puutteita kuin vahvuuksia. Millä todennäköisyydellä koira onnistuu jos edes sen oma ihminen ei siihen luota?

Tämä fakta nyt vaan on niin taivahan tosi kuin joku vaan voi olla mutta silti se helposti unohtuu. Meillä asuu kolme bordercollieta ja tein mielessäni listaa niiden jokaisen heikkouksista ja vahvuuksista. Mitäpä sitä muutakaan kuin koirien SWOT analyysia..Keskenään niitä ei voi verrata (koiria siis) mutta jokaisesta niistä olen hyvin hyvin ylpeä, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Niillä on hyviä päiviä ja joskus huonojakin, välillä ne ovat raivostuttavan t y h m i ä ja joskus niin taitavia ettei sitä voi käsittää.

Olen joskus ollut tilanteessa jossa joku muu kuin minä, joka sentään elän koirieni kanssa ja tunnen ne pennusta lähtien, arvostelee harrastuskumppaniani eikä pidä sitä minään. Se ei huoleta eikä edes haittaa, jos ei muuta keksi niin voi vapaasti lainata koiriani puheenaiheena mutta että löydän itseni toteamassa samaa, se on anteeksiantamatonta se. Pitkästä aikaa, tämä yksinkertainen lause "ole ylpeä omasta koirastasi" tuli seminaarissa hyvänä muistutuksena osalle ja osalle ihan uutena asiana. Pääasia että tuli. Itseäni ei ainakaan tarvitse hetkeen asiasta muistuttaa.

Sama pätee meihin ihmisiin. Pitäisi pystyä olemaan ylpeä itsestään, omista tavoistaan ja tavoistaan suorittaa.Sen sijaan että painaa leuan rintaan ja lähtee lakki kourassa kohti uusia pettymyksiä, pitäisi pystyä olemaan oma itsensä ja suorittamaan juuri sillä tasolla kuin osaa, nauttia siitä ja olla ylpeä saavuttaessaan tavoitteen, olipa se sitten mikä hyvänsä.Tästä ei puhuttu seminaarissa mutta olkoot se muistutuksena itseltäni itselleni.

Belive yourself and you are half way there!