sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Liian lähellä

Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppuna sellainen tilanne ettei ohjelmassa ollut lauantaina mitään. Tehtiin siis extempore visiitti Keravalle lenkkeilemään ja tokoilemaan. Nyt kaikki lukijat näkevät mielessään meidät valaistussa ja lämpimässä hallissa treenaamassa, jonka jälkeen ulkoilemassa auratulla metsätiellä koirien juostessa vapaana sopivassa hangessa..

No se ei mennyt ihan niin. Kerava on kamala paikka. Keravalla ei ole mitään hyvää paitsi Kati. Siellä ei ole isoja marketteja tai kauppoja joilla olisi riittävästi parkkitilaa ulkona tokoiluun. Eikä mitään muutakaan aurattua. Parin hutireissun jälkeen päädyttiin yhdelle parkkipaikalle jossa juuri silloin ei liikennettä juuri ollut. Saatiin treenattua juuri se mitä haluttiin ja saatiin Katilta loistavat vinkit sellaisiin ongelmiin joiden vastaukset ovat vain olleet liian lähellä ja niitä on yritetty hakea turhan kaukaa..

Treenisuunnitelmaan ei kuulunut tällä kertaa mitään mikä olisi vaatinut tilaa tai vauhtia tai pallopalkan, siihen parkkis oli liian pieni, liukas ja vaarallinen. Karavalaiset on ihan hulluja. Yksikin mamma tunki parkkiruutuun meidän takana väkisin vaikka tilaa olisi ollut muuallakin. Ajattelin että eihän se nyt päälle tule jos vaan olen tässä mutta pakko oli antaa periksi ja väistyä maasturin edestä kun se ihan oikeasti tuli päälle. Ja toinen ajoi meidän treenikamojen yli vaikka ne oli ihan nätisti siinä tyhjässä parkkiruudussa joka siis ei ollut ainut parkkiruutu..hulluja.

Treenin päälle lenkki sitimaastossa. Kaikesta huolimatta seura oli hyvää ja ilma mitä parhain. Bonuksena käytiin moikkaamassa vielä Rain kasvattajat ja sukulaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti