sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Taitavat Koiranen ja Raisa Reikäpää!

Raisalla on siis ollut ja on edelleen jotain epämääräisiä tyttöjen juttuja. Juoksujen jälkimainingeissa mennään ja kehitti meille ihmisille "ongelman" ratkottavaksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä että johdetaan 1-0, tsihihi ja toivotaan että hormoonihöyryt tästä tasoittuu ja pienen koiran ajatuksenjuoksu taas selkenee. Ainakin toistaiseksi kasvattaja Riitalta saadut vinkit ja ohjeet ovat vieneet positiiviseen suuntaan. Raippaselle siis oli tässä herkässä kaudessaan huomattavasti helpompi ottaa vastaan palautetta ihan keneltä tahansa, paitsi siltä oikealta (ja ainoalta) auktoriteetiltä joka oikeasti vaatii asioita. Ensin hän luuli maailman romahtavan jos teki virheen ja katsoi parhaaksi poistua paikalta. Siitä hän sitten keksi että jos heittäytyy oikein reppanaksi, pääsee tekemään tokoa ja agia minun kanssa eli suomeksi, saa juosta ja hauskuuttaa itseään omin säännöin ja omilla ehdoilla eikä näin voi syntyä niitä virheitä, joiden yli ei pääse. Mutta sitäpä ei päässytkään noin vaan karkuun, vaan ihan totta, pieni koira joutuu ottamaan vastaan ohjeita ja tekemään niinkuin joku sanoo eli meidän toko on nyt hetken tauolla ja Raisa muistuttelee taas mieleensä että hänen ensisijainen elämäntehtävänsä ei ole juosta ruutuun ja noutaa kapulaa vaan tehdä sitä mitä parhaiten osaa eli olla yksi maailman parhaista agilitykoirista. Ja kyllä, valitettavasti siihen liittyy oleellisesti myös se tosiasia että joskus pitää myös kuunnella ja ottaa vastaan ohjeita.
Koko ajan ollaan tultu eteenpäin ja tänään Lempäälässä oli jo ihan oma itsensä pitkästä aikaa. Rai on todella todella hassu ja älykäs pieni koira mutta hah, me ollaan vieläkin älykkäämpiä! Ja kyllä sillä joku raskausjuttu on, se on paksuuntunut ja pöhöttynyt selvästi vaikkei annoksia ole muutettu mitenkään ja liikunta on pysynyt presis samana.

(mutta jos jollekin tulee hyvä mieli niin tämän voi ajatella myös niin että jotain vikaa siinä on pakko olla, ei se nyt vaan voi olla niin hyvä kuin mitä väitetään)

Ja sitten herra Koiranen. Todellinen hardcore viikonloppu takana. Lauantaina pääsi Tiinan kanssa Janakkalaan kokeilemaan onnea isojen poikien kisassa. Sitä ennen koettiin kauhunhetkiä kun sohvatyyny hyökkäsi kimppuun (sohvalla ollut russeli oli niin pieni ettei sitä voinut nähdä kun oli sen päälle sohvalle hypännyt ja Koiranen oli saanut paskahalvauksen kun "tyyny" hänen allaan oli yhtäkkiä alkanut murista) ja sitten lähdettiin tositoimiin. Saldona hyvä mieli ja tyytyväinen koira. Joka radalla kieltoja,  enempi ja vähempi kädessä kiinni mutta tehnyt myös hyviä pätkiä JA leikkinyt hangessa, se on tärkeintä.
Sunnuntaina kaksi rataa Lempäälässä. Ekalla radalla pyöri keppien edessä hetken ja siinä meni sitten se nollavoitto :D Nolla sieltä tuli mutta ei voittoa. Mutta nolla! Koirasen eka viikonloppu kolmosissa ja heti merkintä kirjaan, hän vaan on <3 Toisella radalla näkyi väsy. Yksi rima ja hitaat kontaktit. Mutta kerrassaan rankka vkonloppu takana. Aika paljon on treenattavaa jos mielii kolmosissa pärjätä. Viikon päästä ATT ja ensi vkon sotasuunnitelma valmis: kontakteja ja keppikulmia!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Sulka hattuun

Keskiviikkona ja torstaina pätevöidyin agilityn koetomitsijakurssilla. Vielä toki pitää tehdä näytöt ennen kuin saa ylpeänä kantaa huomioliiviä päällään mutta taas ollaan askeleen lähempänä tavoitetta.

Torstaisin meillä on Jampan treenit ja Eino pääsi niihin nytkin, Tiinan kanssa. Paikalla en ollut mutta rata oli kuulemma ollut vaikeahko, Eino tosin oli suoritunut siitä hyvin, sihen nähden ettei oikeasti osaa juuri mitään, virallisesti ainakaan. Ja kehuja sai kovasti, se on tärkeintä. Hän on varmasti aikamme paras pullasuti, ainakin terapiakoiran virassaan (:

Katsotaan miten pieni koira suoriutuu ensimmäisistä haastaeistaan isojen poikien luokassa. Ohjaajasta se ei ainakaan jää kiinni. Itse olen töissä, joten lauantaina Koirasen kanssa Janakkalassa starttaa Tiina kolme starttia ja sunnuntaina Steenperi itse, kaksi starttia. Oulun kasvattitäti on luvannut seuraavasta sertistä hampparikestit Einolle ja kymmenelle kaverille. Toivottavasti hän saa kymmenen ystävää siihen mennessä, nyt niitä on vasta kuusi plus Onni mutta perheenjäseniä ei lasketa, ainakaan Raisaa.

Joka muuten oli tänään aamulla kateissa. Jumissa sängyssä kaikkien peittojen alla eikä löytänyt ulospääsytietä. En tietenkään auttanut, hah. Jos pääsee peiton alle, pääsee sieltä myös pois (:

tiistai 19. helmikuuta 2013

Tokoa, agia ja kuplia

Eino on mennyt taas ison askeleen eteenpäin! Nyt on liikkeet pikottu osiin ja pääosin treenattu niin että tehdään joka treenissä ensin loppuosaa (eli malttimuistutus) ja sitten kokonaisena ja lopuksi taas loppuosaa. Jäävät hyvällä mallilla, tämä kaava näyttäisi toimivan.

Raisa on tehnyt tokoa myös, pääpaino seuraamisessa mutta joka kerta myös kaukoja ja vaihdellen muitakin liikkeitä. Suunnitelma pitää ja koe katsottu valmiiksi. Vahvistusta paikallaoloon ja hyppyä pitäisi treenata mutta muuten avo-liikkeet näyttäisi olevan paketissa.

Lauantaina Eino sai olla Tiinan terapiakoirana koulutuksessa ja hoiti virkansa esimerkillisesti. Illalla vielä toisen Tiinan kanssa lisää agia, tulevan vkonlopun kisoja silmälläpitäen.

Maanantaina tehtiin lyhyt treeni kaikille läheisellä kentällä, lopputuloksena hyvä mieli koko porukalle.

Tiistaina oli sovittu treenit Tiinan kanssa, Eino teki rataharkkaa ja suoritui haasteista loistavasti. On se vaan epeli!

Raisa elää edelleen omassa kuplassaan. Merkkejä juoksunjälkeisestä elämästä on, vaikkakin pieniä mutta selvästi huomattavissa "raskausoireita". Kotona kaipaa läheisyyttä ja lämpöä korostetusti ja treenitilanteissa toimii edelleen vaihtelevasti, välillä huonoja ja välillä hyviä päiviä. Konsultaatiopuhelu kasvattajalle soitettu ja saatu hyvät vinkit, tsempit ja ohjeet miten tästä nyt edetään. Taas on opittu uutta pienen bordercolliepaimenen sielunelämästä ja siitä, miten pienikin asia voi sen omassa päässä paisua suureksi. Mistään isosta asiasta ei ole kyse ja tärkeintä nyt onkin, Riitan sanoin, ettei se sellaiseksi Raisan päässä paisukaan. Onni on hyvät kasvattajat, jotka auttavat ja ovat menossa mukana niin ala- kuin ylämäessäkin!

torstai 14. helmikuuta 2013

Kivoja treenejä

Tyhmä otsikko. Treenit ovat aina kivoja, ainakin meidän treenit koska treenaamme vain kivojen ihmisten (ja Eino vain kivojen koirien) kanssa (:
Ajat sitten tein periaatepäätöksen etten aio lähteä yksistäkään treeneistä hammasta purren kotiin, en ainakaan treenikavereiden vuoksi. Meille koirat ovat harrastus ja osa vapaa-aikaa enkä aio uhrata hetkeäkään kallista vapaa-ajastani mielenipahoittamiseen. Lisäanalyysi; en tarkoita että kaikkien pitäisi ängetä Koirasen vaalenapunaiseen kuplaan mutta kyllä se vaan niin on että hyvän treenin perusta on treenikaverit joiden kanssa on KIVA treenata. Treenit saavat epäonnistua ja oma suoritus voi harmittaa mutta se on ihan eri juttu.

Sunnuntaina treenattiin meidän oman tokoporukan kanssa.
Ensin teki Koiranen, muistaakseni jääviä ja häiriöharkkaa. Jäävissä askel taaksepäin ja osiin pilkkomista. Anna ja Kaiku hyvänä häiriönä.
Raisalle vain kehääntulotarkastus, häiriötreeniä ja lopuksi paikallamakuu muiden kanssa.
Hyvät vinkit tämänkertaiselta työparilta Annalta, kiitos!

Maanantaina oli vuorossa tokot Annen kanssa. Taas palattiin osiin. Ja välikommentti: jos ihan tarkkoja ollaan, ainut mitä me tarvitaan on meidän treenikaverit, muistuttamaan niistä ihan perusasioista! Jos ollaan ihan tosi tarkkoja, en edes muista mitä kaikkea kummankin kanssa tehtiin. Perusasioista saatiin Annelta muistuttelua ja Einon kanssa varsinkin erittäin hyviä pointteja kehun/vapautuksen/palkan eroista. Back to the basics!

Keskiviikkona  tehtiin vähän kaikkea. Onni pääsi tekemään hyppytekniikkaa, ihan vaan jumppamielessä. Einolle vähän kontakteja, Raisalle tokoa.

Torstaina tokoa. Eino teki nyt maahanmenoa osissa ja lopuksi kerran kokonaisena. Avot. Seuraamista ja kaukoja. Lopuksi vielä paikallamakuu parhaan kaverin kanssa mutta kumpikin pysyi hyvin. Raisa sai tehdä tokoa, seuruuta ja luoksetulon stoppeja, loppuun vielä kaukoja, kaikki namilla.
Raisa teki myös aksaa Santun kanssa ja näyttää siltä että pahimpien juoksujen jälkeisten hormoonihöyryjen jälkeen ollaan taas kirkkaimilla vesillä. Raisa is päk!







lauantai 9. helmikuuta 2013

Puolen hehtaarin treenikenttä ja pyssyn pauketta

Viime viikolla ei tehty juuri mitään, paitsi tietysti noustiin kolmosiin (: Koko viikko meni sairastaessa, vasta perjantaina päästiin aksailemaan, Jampan to tekemälle radalle.
Sunnuntaina kisattiin Lempäälässä ja heti maanantaina tiputtiin takaisin maan pinnalle Tiinan treeneissä.

Tiinan rata oli kiva, pienesti haastava mutta oikein mukava rata tuoreelle kolmosluokkalaiselle. Eino sai positiivista palautetta, niinkuin aina. Ohjaaja voisi kuulemma skarpata vähän enempi, varsinkin uusintakierroksella ;) Sainpa sitten testata myös Einon vastakohtaa eli Jaimea, jonka ristin Katto Kassiseksi. Moottori perseessä surraa kovempaa kuin kellään ja meillä oli kivaa, ei ehkä yhdessä mutta molemmilla omassa päässä kenttää yksinään :D

Raisalla on nyt ihan oma kupla, jonne muilla ei ole asiaa. Alan päästä taas kupletin juoneen narttukoiran sielunelämästä mutta voi veljet se on vaikeaa. Todennäköisesti rouvalla on nyt joku juoksun jälkeinen herkkä tila ja ottaa nokkiinsa hyvin helposti. Varsinkin niiden kanssa jotka häneltä jotain vaativat (lue niiltä joita hän kunnioittaa) mutta pelasin varman päälle ja konsultoin kasvattaja Riittaa ja nyt mennään hänen ohjeilla. Ollaan tehty pieniä tokojuttuja ja aksaa saa tehdä minun kanssa, vähän. Kivasti menee mutta silmistä näkee miten toinen tsemppaa eli ihan vielä ei ole valmis oikeisiin treeneihin.

Raisa sai tehdä viikolla vähän tokoa joka päivä, torstaina otin mukaan hallille ja sai leikkiä Jampan kanssa. Vaikutti omalta itseltään ja suoriutui pallonsa kanssa myös putkesta eli positiiviseen suuntaan mennään. Kotona ei merkkejä valeraskaudesta tms mutta tekemisessä näkyy miten hormoonit jyllää. Elämä on.

Koiranen pääsi to Jampan treeneihin ja kylmää kyytiä tuli. Einolle todella vaikea rata mutta saatiin taas jotain mitä treenata ja löydettiin Einosta uusia puolia. Ja samaa palautetta kuin ennenkin, ohjaamisesta siis. En opi ikinä..

Torstaina käytiin myös Haunisissa. Molemmat sai tehdä hiukan tokoa mutta pääasia oli ampuminen. Eino teki seuraamista Tiinan paukutellessa, Raisa sai vain leikkiä. Kumpikin toimi niinkuin ennenkin, sen enempää kiinnittämättä ääneen huomiota.

Eino sai kuplaansa taas kolme uutta jäsentä. Pätmän, Robin ja katto Kassinen ovat uudet tulokkaat. Nopeasti laskettuna heitä on nyt seitsemän pientä koiraa vastaan paha maailma. Raisaa ei toistaiseksi ole kuplaan hyväksytty, hän on liian urakeskeinen ja ahdistuu sosiaalisesta positiivisesta vapaa-ajan toiminnasta ja siksi keskittyykin vain omaan uraansa :D

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Taitava herra Koiranen!

Noniin. Tämä teksti sisältää paljon puhetta ja vähän tekoja. Oli herra Koirasen suuri päivä. Sen lisäksi että hänestä tuli virallisesti iso poika, hän sai myös uuden ystävän. Päivä alkoi klo8.00 kun Eeva ja Armas nousivat kyytiin ja matka kohti Mansea alkoi.

Einolla oli kaksi rataa, kumpikin Jalosen käsialaa. Ensimmäinen oli kiva, sujuva ja aika helppo mutta jotta elämä ei olisi liian helppoa, se oli pakko sabotoida. Ajattelin kyllä että pussin jälkeinen hyppy pitää antaa hypätä rauhassa, eikä sen takana odottava ansa meitä haittaa koska Eino on niin kiltti ettei se sinne mene. Suunnitelman muutos. Odotetaan että koira tulee pussista ja kun se hyppää huudetaan että varmasti säikähtää ja tiputtaa riman (:

Toinen rata oli kimurantti. Ei vaikea sekään, oikein kiva. Jos tykkää valsseista tai sylkkäreistä. Mutta jos ei pidä kummastakaan (lue ei osaa) niin ihan kamala. Asenne oli että kolmos rima tulee alas valssin takia ja todennäköisesti menee hypystä ennen keppejä ohi koska yritän sylkkäriä joka ei onnistu. Ja lopussa todennäköisesti menee pussin jälkeisestä hypystä ohi koska olen valssin takia myöhässä mutta se ei haittaa koska ollaan jo mokattu ainakin kahdesti.

Jotenkin selvittiin alku puomille saakka, toim huom jo yksi valssi takana ja nollaa pukkaa. Puomin jälkeen putki ja melkein luiskahti väärään päähän mutta koska on hyvin kiltti, korjasi ja edelleen pelastelunollaa pukkasi. Sylkkäri oli ehkä hitusen etujassa, koska pysähty hyvin pieneksi hetkeksi esteen eteen ja käänsi päätä, jos osaisi puhua olisi varmasti kysynyt lukitaanko tämä vai haluatko (taas) muuttaa suunnitelmaa. Jalonen ei tästä kieltoa antanut. Meidän epäilijät olivat tietysti tästä kovin pahoillaan mutta onneksi suuri fanijoukko oli sitä mieltä ettei se olisi kielto ollutkaan, kunhan varmisti onko suunta varmasti oikea. Ihan sama, käsi ei noussut ja tuomarin sana (käsi) on laki, niin ylä kuin alamäessä. Sitten se viimeinen valssi joka onnistui(!!!) mutta kiire tuli silti.Ja siinä se oli. Meidän 3 kuukautta kestänyt taival neitsytmatkasta suureen ja pelottavaan, missä kuulemma isot koirat syövät pieniä koiria alkupalaksi mutta vain jos niillä on nälkä (eli juustohamppareita kannattaa varata jo kisapaikalle) ja kauniille pojille(kin) saatetaan sanoa pahasti.

Pelastamalla pelastettu (Eino) nolla. Koiranen parka. Sen lisäksi että hän yrittää aina parhaansa, hänen pitää vielä ymmärtää että mene ei aina tarkoita että saa mennä tai tässä näin ei aina tarkoita että pitäisi tulla. Mutta koska hän on maailman paras Koiranen, hän teki viimeisen nollansa kakkosissa, nousi kolmosiin, sai ruusukkeen ja palkittiin yhtenä kolmesta turkulaisesta koirakosta Mansessa.

Ennen rataa lupasin Einolle että jos hän tekee nollan, hän saa viedä itsensä haluamansa henkilön kanssa hampurilaiselle. Eino tahtoi tietysti mukaan Armaksen, uuden ystävänsä vaaleanpunaisessa kuplassaan, taistelussa maailman pahuutta vastaan. Ja koska Armas kertoi että hänen kotiorjansa ei ole koskaan vienyt häntä hampurilaiselle, syöttänyt vain jotain kuivia joulutorttuja. Siispä ajoimme paikalliseen ravintolaan jossa kiltti tarjoilija ensinnäkin antoi meille paljon alennusta ja toisekseenkin valmisti kaksi juutohampurilaista ilman suolakurkkua, sinappia tai sipulia.

Sen pituinen se kiva kisapäivä. Nyt me tokoillaan (:

ps. En vielä tässä vaiheessa halua toivoa maailman rauhaa (Eino tekee sitä jo) enkä myöskään kiitä Jumalaa (paitsi iltarukouksessa) mutta olen hirveän ylpeä pienestä pojasta "joka syntynyt on vauhti kallossaan ja bensaa suonissaan.."

Helmikuun tilaus

Helmikuun tilaus lähtee huomenna! Jos varastot Happy Dog tai Happy Cat tuotteista alkavat olla lopussa, tänään ehtii vielä täydentää!

Nyt ja jatkossa tilaukset lähtevät joka kuun ensimmäinen maanantai eteenpäin ja ne voi tehdä spostilla

julia.jankk AT gmail.com !