sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kolme korvaamatonta teetä

Viikonloppuna kilpailtiin tottelevaisuuden suomenmestaruudesta Kuopiossa. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kisoissa menestyneille!

Ihan kaikki eivät syystä tai toisesta kokeilemaan päässeet. Mukaanlukien he, jotka eivät itsestä riippumattomista syistä voineet osallistua. Siinä kohtaa kun itse tai koira sairastaa, menee arvomaailma ihan uusiksi. Kenellekään en kipeää koiraa toivo mutta jokaisen tulisi silti se kerran harrastuselämässä kokea. Miltä kaikki se turhautuminen, toiveekkuus ja pettymys kerta toisensa jälkeen todella tuntuu. Ja miten sitä oppii arvostamaan jokaista lenkkiä ja treeniä tämän jälkeen ihan eri tavalla. Maailma on täynnä isompiakin ongelmia, totta. Mutta niin se vaan on että omat ongelmat menevät muiden edelle. Nauttikaa kisakoiristanne ja olkaa tyytyväisiä niiden tuloksiin! Jos ei muuta niin muistakaa iloita niiden t e r v e y d e s t ä. Joka päivä.

Kaikkiin kokeisiin ja kisoihin liittyy muutakin kuin osallistujat ja menestys. Jokaisen kokeen takana on lukematon määrä ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä, talkoohengellä. Näille ihmisille ei makseta palkkaa, he eivät aina kuule edes kiitosta saati että heitä muistettaisiin tapahtuman jälkeen. Poikkeus on tapahtuma, jossa kaikki ei mennyt nappiin, keli oli kurja tai osallistujalla ongelmia. Nämä ovat poikkeuksellisia hetkiä, joilloin nuo talkoilevat hyväntekijät muistetaan. Ei niinkään lukemattomista työtunneista vaan huonosti tehdystä työstä tai huonosti toimivasta palvelusta tai huonosta säästä. Ennen kuin seuraavan kerran avaat suusi ja valitat, osallistu itse t a l k o o t y ö h ö n ja saatat arvostaa sitä hitusen enemmän kuin päivää ennen.

Kokeissa ja kilpailuissa tavataan usein taitavia koiria joilla on luonnonlahjakkaita ja hyväonnisia ohjaajia. Väärin. Yksikään koira ei yksin ole taitava, siihen tarvitaan aina koirakko. Koira oppii asiat juuri niinkuin ne sille opetetaan ja jos se pärjää, miksi pitäisi väheksyä ihmistä oppien takana? Joukostamme löytyy varmasti ihmisiä, joille opettaminen on luontaista, joiden tyyli sopii juuri kyseiselle koiralle tai jotka ovat aktiivisesti opiskelleet aiheista. Kolmas tee ei ole tieto eikä taito vaan t i e d o n j a k o. Kumpi tekee iloisemmaksi, se kun pääsee kokeessa sanomaan "niillä oli tuossa liikkeessä ongelma ja me ratkaistiin se!" vai kun pääsee sanomaan "arvasin ettei ne selviydy". Vahingonilo on aidoin tunne. Vai miten se meni..

2 kommenttia: