perjantai 7. lokakuuta 2011

Agi ja haku on pop!

Haussa ollaan edetty nyt niin pitkälle että ekat kisat on kalenterissa! Onnilla pitää nyt vahvistaa
- näyttöjä, tuomari mukana
- tyhjiä eli motivaatiota
- suoria pistoja (nää on hyviä ja tarkistaa aluetta hyvin mutta vahvistetaan kuitenkin)
- lähipiiloja

Aksassa alkaa Rai olla jo ihan parasta A luokkaa. Ei siis mun kisakoira mutta niin ylpeä hienoista kontakteista jotka MÄ olen opettanut ;)
Eino osaa jo melkein kaikki esteet yksittäin ja 2-3 esteen kuvioita. Kontaktit alkaa hahmottumaan ja kuulo pelaa.

Hani on viikon lomaillut mökillä ja nauttii eläkepäivistä täysin rinnoin.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ihana kuva



Maccabee leiriin osallistui myös vanha herra Velmu eli Maccabee Billy Wagtail (Trumagik Tartan Scott X Pikkupaimenen coconut Cream) ja pyysin Ellaa ottamaan kuvan Velmusta veljensä Einon (Trumagik Tartan Scott X Pikkupaimenen Golden News) kanssa.

Pojilla ikäeroa vaivaiset kolmetoista vuotta, sama isä ja tällä hetkellä ainoat elossa olevat, joiden isä Scottie on. Siinä kerrassaan aihetta kuvaan, kiitos Ella Lamusuo!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Leirielämää ja epäonnea

Perjantaina suunnattiin Maccabee leirille Yläneelle, Kuralan kartanotilalle. Ihan mielettömän upea paikka, suosittelen lämmöllä kaikille! Leirillä oli mahdollisuus harrastaa tokoa, agia, peltojälkeä ja maastolajeja, metsiin oli oikein luvat ja kaikki hommattuna, luksusta!

Pe saivat kaikki tokoilla ja Rai teki hiukan aksaa. La alotettiin päivä peltojäljillä, Eino teki omansa, vaihteeksi hiukan turhan vauhdikkaasti mutta nenä tiukasti maassa ;) Sitten suunnattiin metsään, jossa vuorossa Onnille esineruutua ja jälki. Lounaan jälkeen takaisin metsään hakuilemaan. Kaikki treenit meni nappiin, on se vaan pätevä <3 Santtu ohjaili aksaa halukkaille ja Rai sai tehdä hiukan samalla. Rai teki myös esineruutua pellolla ja keksin kuningasidean miten ruudun sille opetan. Ainakin tämä esiopetus osui nappiin, hyvä mä ja mun sadan euron vihjeet ;)

Su oli vuorossa kolme starttia aksaa..ja ne agijumalat oli taas kerran Onnia vastaan. Onni tekee niin hienosti ja toimii loistavasti treeneissä, saa kehuja ihan huipuiltakin ja on kehittynyt päteväksi agikoiraksi mutta kisoissa vaivaa epäonni. Jos ei tule rima niin sitten kielto tai joku muu ihan tyhmä virhe. Olis niin kiva kun se edes joskus suosisi meitä, se onni siis :) Ja kaikkein kurjinta on kun kiukuttelee ainaista epäonnea agissa ja jotkut vielä erehtyy luulemaan että koiraa ei arvosteta, asia kun on ihan päinvastoin. ONNEKSI kuitenkin kaikki jotka tuntee mut tai Onnin tietää, miten pätevä hän on ja miten paljon häntä arvostetaan ja miten joka välissä muistan mainita millaisen aarteen olen omakseni saanut. Onni taitaa vielä lisäksi olla se perheen lellikki jolla on erivapauksia ja joka saa eniten huomiota ja jonka treeni- ja kisaoikeuksista pidetään kynsin ja hampain kiinni. Ettei kukaan muu vaan pääse tekemään enempää kuin Onni :) Mutta aina pitää olla se joku joka tahallaan haluaa pahottaa mielen.

Koiraharrastus on kivaa vai mitä..