keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Laiska laiskempi Julia

Sitä aina selittää itselleen, ja muille, miten ei ole ehtinyt treenaamaan tai miten haluaa antaa koiralle aikaa. No, siinä ajan antamisessa olen edelleen samaa mieltä, lasten pitää saada ollan lapsia ja leikki on lasten työtä mutta tuosta toisesta väitteestä syön sanani. Kukaan ei voi väittää ettei ole aikaa tehdä jotain.

Tänään tehtiin tehokkaasti 10 min treeni ennen csi alkua pesuhuoneessa, sisältäen 5 toiston kapulan heittelyn takapihalla. Ehdittiin treenata hyvällä asenteella vaikka mitä, muttei liikaa ettei csi menisi ohi eli olimme hyvin suunnitelmallisia ja täsmällisiä ja taas pykälän lähempänä FI TVA arvoa!

Täpinää!

Ensi viikonloppuna on niinkin erikoinen tilanne että meidän perheellä on lauantaina vapaata. Eihän se sovi. Ja siis korjaus edelliseen, meillä oli lauantaina vapaata, ei ole enää.

päätin että lähdetään koko porukka Hämeenlinnaan pe ja treffataan kavereita siellä la. Koska ollaan niin lähellä Keravaa (vaivaiset 90km), käymme moikkaamassa ihanaisen Rhon ja vähän Khitä ja Katiakin siinä samassa. Jos tuuri käy, kurvataan kotimatkalla myös näyttämässä Härpäke kasvattajalle.

Ja jos joku muu tahtoo meitä vielä tavata, olemme siis lauantain Hämeenlinna-Kerava akselilla ja moikkaamme mielellämme kavereita enemmänkin!

Nyt siis treenisuunnitelmaa hiomaan, Kati lupasi että ne ovat auranneet parkkipaikat loppuviikkoon mennessä eli nyt pitää sitten miettiä mitä tahdomme treenata :)

Sunnuntaina suuntaamme kohti Tampesteria ja lähtölistasta päätellen tapaamme taas lisää kavereita. Se siitä vapaasta viikonlopusta siis mutta on tämä ohjelmatäytteisyys vaan niin paljon kivempaa!

tiistai 28. helmikuuta 2012

Einon kepit osa kaksi

Ajeltiin hallille katsomaan, osaako se vielä sen mitä eilen oppi :) Ja osasihan se. Ensin tehtiin kuudella kepillä, kuten eilen ja ohjureilla. Hyvin muisti. Sitten Eino remmiin ja 12 keppiä. Ohjurit eiriittänyt joka väliin eli tuli sitten treenattua heti ilmankin :) Hienosti meni joten tehtiin rottakoe ja kokeiltiin ilman hihnaa. Sai siis pujotella kokonaiset kepit itse, yksin, ilman apua ja meni kun vettä vaan! Pakko oli olla vähän ahne ja koeilla miten hakee ri kulmia, ei ongelmia. On se vaan ihq.

Onni teki vähän vauhtia eli ässän mallista rataa missä ei tarvinnu muuta ku mennä lujaa. Rai pääsi tekemään hiukan kontakteja.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Onnistumisia

Onnin kanssa on keskitytty mennyt viikko pääasiassa tokoon. Pari kertaa ajeltiin hallille ja tein samalla reissulla myös kontaktit mutta muuten ei ole agi harrastanut. Su oli kisat, tuloksena hyl. (varasti puomilta, palautettu takaisin kun alla oli jo kieltovirhe) ja 5. (rima) mutta ihan ok radat.
Tokossa ollaan tehty vaan kuunteluharjoituksia ja kerran päästiin tekemään porukka paikallaolot pitkästä aikaa!

Eino on ollut aktiivisesti kotitokon alla. Sisällä treenattu pitoa ja takapihalla noutoa. Halilla käytiin kerran, tehtiin hiukan rataa ja puomia erikseen. La pääsi metsään sukulaisten kanssa kun käytiin Minnan ja Jarre enon, Tazma tädin, Jippo veljen ja Hippu serkun kanssa ulkoilemassa. Taas toi Eino Koiranen parhaat luonteenpiirteensä esiin; mukautui vieraaseen laumaan kuin kala veteen ja kulki nätisti lähettyvillä koko ajan totellen käskyjä ongelmitta. Huomasin myös että Einon toinen yläkulmuri on ottanut johonkin osumaa, pieni pala puuttuu. Hampaassa ei ole murtumaa eikä se vaivaa herraa mitenkään. Emme siis tee asiasta numeroa ellei muutosta tapahdu.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Miksi mennä sieltä mistä aita on korkein?

Sain viikko sitten oivan tilaisuuden seurata kisoissa ykkös- kakkosluokkien ratoja kuuluttajan tehtävissä.
Tuomari oli suunnitellut mukavat radat, joissa toki oli omat haastavuutensa mutta ne olivat mukavan virtaviivaisia ja sellaisia, jotka pystyisi perusohjaamisella ja yksinkertaisella tekniikalla suorittamaan. Tutustuin itsekin rataan aikani kuluksi katsomosta käsin ja suunnittelin miten olisin radat ohjannut. Mielenkiinnosta sitten seurasin eri säkäluokkien koirakoita ja sitä, miten ohjaajat olivat radan ratkoneet. Yllättynyt olin siitä että harva käytti radalla perustekniikkaa tai koiran fysiikalle suotuisia reittejä.

Oma mielikuvitukseni ei olisi riittänyt keksimään niille radoille niinkin monimutkaisia ja vaikeita tekniikoita, joista tässä kohtaa näytti olevan sekä koiralle että ohjaajalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Eihän siinä mitään pahaa ole opettaa koiraa alusta asti erilaisille tekniikoille mutta miksi käyttää niitä silloin kun siihen ei ole tarvetta? Kaikki kisan nollat tehtiin perusohjauksella ja varsinkin maxien radoilla, se näytti vielä oikeimpa hyvältä! Sehän nyt ei sinänsä ole taito missään lajissa osata hankkia tietoa mutta se, missä ja miten sitä taitoa käyttää, se on rikkaus se!

Jotenkin tuntuu että oli kyseessä mikä tahansa laji, kaikesta tehdään nykyään ydinfysiikkaa. Itsekin sorruin tähän kunnes onneksi Heidi palautti takaisin maanpinnalle. Yöunet on melkein mennyt kun olen miettinyt Einon keppejä ja sitä miten edetään treeneissä. Kujien läpi juoksuttaminen turhauttaa, vinokepeillä loikkii, verkkoja en halua ja kädellä en todellakaan ala opettamaan. Heidi lähti meidän mukaan hallille ja laitettiin Einolle kuusi keppiä ja ohjurit. Eino remmiin ja pujottelemaan. Ekat pari kertaa meni ihan sähläämiseksi, ei ollut ajatus yhtään mukana mutta heti kun alkoi miettiä, homma rupesi sujumaan. Muutaman toiston jälkeen Eino irti ja pujottelemaan, kyllä, itsenäisesti, matalalla. Lopputuloksena yhden treenin jälkeen koira joka pujottelee kepit itse, riippumatta kummalla puolella ohjaaja on, suoraan eteen targetille. Avot. Tässä ei siis mitään ihmeellistä, ei erikoisuuksia eikä härpäkkeitä. Yksinkertaista ja kaunista.

Heidille iso kiitos kun autoit meitä, taas. Onni on omat agikoutsit, pätevät sellaiset :)

lauantai 18. helmikuuta 2012

Positiivista vahvistusta

Tällä kertaa positiivinen vahvistaminen ei liity millään tavalla koiriin. Tai siis liittyy mutta positiivista vahvistusta sai tällä kertaa ajatukset kouluttamisesta ja treenisuunnitelmat varsinkin Rain kanssa. Treenikaverit on kyllä parasta mitä voin saada, hyvät ja rehelliset treenikaverit parhautta. Nyt meillä on siis suunnitelma ja välineet, tarvitaan enää toteutus lopputuloksen saavuttamiseen!



kuva Sirpa Saari

Eino päivitys: Eino Koirasen pentuelämä on taaksejäänyttä aikaa. Pienen lapsikoiran muhkea turkin alta alkaa kuoriutumaan äärettömän pätevä harrastuskoira!

torstai 16. helmikuuta 2012

Tilannekatsaus

Keskiviikkona oltiin tokoilemassa ja tein vähän katsausta siitä, missä nyt kenenkin kanssa mennään.

Onni sai alottaa. Tokoiluista on aikaa ja se kyllä näkyi. Tässä kohti voi vain kiittää itseään kun on joskus ollut niin fiksu että on opettanut koiralleen sen PERUSTAN ja MIELENTILAN niin hyvin että nykyään voi vain nauttia työn hedelmistä. Onni oli siis hyvinkin reipas ja puhinoissaan mutta paketti pysyi kasassa. Huhtikuulle katsottu seuraava tokokoe ja sinne saakka puuhastellaan kaikkea kivaa, pidetään sitä ns. kuuluisaa rutiinia yllä aina kesän SM kokeeseen saakka.
Onni teki alkuun seuraamista, perusasentoja, liikkeellelähtöjä jne. Alkuun hieman pomppivaa mutta parani loppua kohden. Kapulalla tehtiin pitotreeniä ja eteentuloja eri puolilta meidän uudella hienolla ohjatun kapulalla <3 Palkaksi sai juosta ruutuun pallolle mutta koska merkillä ei ollut niinkuin olisin halunnut olevan, hinkutettiin vielä vähän merkkiäkin ja palauteltiin mieleen sitä the oikeaa asentoa merkin TAKANA, ei sivussa. Huvikseni testasin loppuun vielä kaukot kuukausien treenitauon jälkeen. Jep, pelittää.

Rai teki tämän jälkeen oman settinsä. Alkuun hiukan sivulletuloja ja seuruuta namilla. Jotenkin mielentila ei sellainen kuin haluaisin, hm. Sivulletulot tehokkaat ja tiiviin mutta seuruusta toivoisin intensiivisempää ja näyttävämpää, nyt muistuttaa sellaista teknistä piiperrystä joka saa mut voimaan pahoin. Kokeilin pallolla mutta se on liian rakas, vetää totaalijumit eli lamaantuu, ei hyvä. Mutta en luovu kummastakaan, namista enkä pallosta koska hakkaamalla päätä seinään, sain kummallakin jo yhdessä treenissä tulosta. Opeteltiin hiukan ruutua, hyvin muisti vaikka viime kerrasta on aikaa. Saatiin puolituttu tekemään myös luoksepäästävyyksiä. Näissä on Rain kanssa kyllä tekemistä. Rai on kaikkien kaveri heti kun saa alkupuhinat puhistua, todellinen hellyyspulakoira mutta vaatii aika monta toistoa ennen kuin pöhkiminen jää. Tätä pitää nyt oikeasti treenata ja miettiä ja siksipä tartuin tuumasta toimeen ja sopisin yhdet Jessican yksärit ja yhden Tending treenin Keravalle, joskohan sukulaisilta saisi vinkkejä miten jatketaan harjoituksia järkevästi. Ja nyt kun tokointo on taas päällä, mennään hakemaan apuja myös siihen "hulluuteen" sen piiperryksen tilalle seuraamisessa ;) Loppuun tehtiin vielä kaukoja, nämä sujui hyvin.



Eino harjoitteli sivulletuloja, seuraamista, ruutua, toppeja ja seisomista. Sivulletulot saisi olla tiiviimmät. Paikan hahmotus vielä hakusessa mutta suunta alkaa jo olla oikea, eipä näitä paljon ole tehtykään. Seuraaminen hyvä, takapäätä ei käytä eli se työnalle. Yleisilme hyvä, jaksaa keskittyä kivasti vaikka onkin ihan vauva. Toppeja tehtiin pallolla, tässä hyvä ilme ja ajatus mukana. Ruutuun pallolle, tämä meni paremmin kuin oletin. Loppuun vielä noutoa eli kapulalle juoksemista ja nosto ilman ääntä, monta toistoa ja mielentila hyvä!

Kaikkien treeniin tyytyväinen. Junnujen kanssa yritän nyt pitää mielessä mielentilan, virittelyt ja asenteen. Hakusessa sellainen toimiva tokokoira joka toimii liikkeisiin sopivassa mielentilassa, teknisesti oikein, hyvällä asenteella, riittävällä hulluudella hauskuutta ja hulvattomuutta unohtamatta! Eiköhän siinä ole meille riittävästi tavoitetta hetkeksi.




Kuvat Sirpa Saari

ps. Rai kilpaili myös su epiksissä ja voitti. Taas. Tietysti.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Tehokas viikko

Tiistaina ei treenattu koska pakkasta oli aika reippaasti ja halli käytössä. Oltiin kuitenkin kunnon lenkillä Päivin, Astan ja Entin kanssa. Lopuksi Rai pääsi vielä leikkimään Entin kanssa ihan kaksin eli päästettiin lapset aukealle juoksemaan. Rai sai uuden ystävän, kerrankin joku joka juoksee sen kanssa ja on ihan samalla aaltopituudella!

Keskiviikkona oli treffit Marian kanssa hallilla. Kaikilla oli kontakti- ja keppitreeniä. Onni teki puomia pääasiassa, Marialta ihan hyviä vinkkejä joista osaa ollaan jo tehtykin käytännössä. Onnin kanssa vaan on se että kun ikää on, on vaikea muuttaa jo selkärangassa olevia asioita. Toki aina voi parantaa ja kyllä se treeni on tulostakin tuottanut.

Eino teki keppejä ja puomia. Keppeinä vinokepit, päästiin taas aika ylös. Loppuvaiheessa, kun kepit oli jo melkein pystyssä loppupäästä, loikki pari kertaa välistä. Laskettiin hiukan ja taas ylemmäs ja meni hienosti loppuun. Ens kerralla pitää muistaa ohjurit ja ehkä ennemmin tehdä kujilla millä ollaan alusta saakka tehty. Puomia tehtiin taas niin että Maria oli laittamassa nameja alustalle. Hienosti menee kiipeekiipee käskyllä lujaa ja pysähtyy kontaktille. Muutaman kerran koko puomi, eikä edes yrittänyt hypätä alas vaikka nousu olikin jännä juttu :)

Havio teki vähän keinua, joka oli yhtä super kuin ma! Hiukan myös keppejä eri kulmista ja hyppyjen plus putkien kautta. Pätevä pieni. Illalla olis ollut vielä viikkotreenit mutta jätettiin ne väliin. Sen verran pakkasta etten viitsinyt Ainan kanssa hallille illalla lähteä.

Torstaina oli taas vuorossa treenit. Tällä kertaa tehtiin Einon kanssa rataa, samaa jonka Maria teki Tiuhtilla. Saatiin kehuja, vaikka tuli sieltä kyllä ohjaajalle noottiakin. Eino oli pätevä, myös Marian mielestä. Myös Onni sai tehdä hyppyjä ja radanpätkien kautta puomia ja keppikulmia. Havio ei osallistunut treeniin koska meni illalla Santun kanssa omiin rientoihin.

Lenkillä käytiin junioreiden kanssa, tällä kertaa Halisissa pelloilla ja mukana Entti ja tietysti Päivi. Tultiin siihen lopputulokseen että jatkossa lenkkeillään kokoonpanoilla Asta, Hopi, Onni ja Eino tai Rai ja Entti niin kaikilla on kivaa ;) Rai ja Entti kun keskittyivät enemmän Einon kiusaamiseen kuin yhdessä juoksemiseen..

Perjantaina vain Rai pääsi liikenteeseen, vuorossa epikset ATT:llä. Rai oli ollut hyvä molemmilla radoilla. Mölliradan voitti ylivoimaisesti, kisaavien radan voitto kaatui viimeisen esteen ohitukseen pallolle ;) Mutta pätevä ja taitava oli olut jälleen kerran!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Pätevä kolmikko

Maanantaina käytiin hallilla kun pakkaset hellitti. Kaikki kolme pääsivät hiukan puuhastamaan täsmätreenin parissa eli aiheena kepit ja kontaktit.

Onni aloitti tekemällä lähinnä puomia ja siihen yhdistettynä myös hiukan putkia, hyppyjä ja keppikulmia.

Eino teki vinokeppejä. Ensin yksittäin lelupalkalla lujaaaaaaa ja sitten tehtiin hypyn kautta ja lopuksi vielä putken kautta. Sain nostettua vinoutta jo aika ylös, oikeastaan niin ylös kun nyt uskalsin.

Rai on köhinyt hiukan ja ollut pari viikkoa nyt levossa. Pääsi nyt tekemään pari kertaa keinua ja pari kertaa kepit.

Kaikki kolme olivat hirmu päteviä, harmittaa ettei Santtu ollut näkemässä Rain täydellisyyttä hipovaa keinua!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Hhhhhhrrrrjan kylmä

Aivan liikaa pakkasta mun pienille lapsille tehdä mitään liikunnallista. Rai on lisäksi hiukan köhinyt eli tavallaan ihan hyvään saumaan tuli nämä pakkaset, ei tule kiusauksia tehdäkään mitään. Sisällä ollaan tehty pikkujuttuja junioreiden kanssa, lähinnä sivulletuloja ja maahanmenoja naksnaksnakkipalkalla.

Pakkaspäivää piristämään kuva Einosta Turun näyttelystä