Miksi mennä sieltä mistä aita on korkein?

Sain viikko sitten oivan tilaisuuden seurata kisoissa ykkös- kakkosluokkien ratoja kuuluttajan tehtävissä.
Tuomari oli suunnitellut mukavat radat, joissa toki oli omat haastavuutensa mutta ne olivat mukavan virtaviivaisia ja sellaisia, jotka pystyisi perusohjaamisella ja yksinkertaisella tekniikalla suorittamaan. Tutustuin itsekin rataan aikani kuluksi katsomosta käsin ja suunnittelin miten olisin radat ohjannut. Mielenkiinnosta sitten seurasin eri säkäluokkien koirakoita ja sitä, miten ohjaajat olivat radan ratkoneet. Yllättynyt olin siitä että harva käytti radalla perustekniikkaa tai koiran fysiikalle suotuisia reittejä.

Oma mielikuvitukseni ei olisi riittänyt keksimään niille radoille niinkin monimutkaisia ja vaikeita tekniikoita, joista tässä kohtaa näytti olevan sekä koiralle että ohjaajalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Eihän siinä mitään pahaa ole opettaa koiraa alusta asti erilaisille tekniikoille mutta miksi käyttää niitä silloin kun siihen ei ole tarvetta? Kaikki kisan nollat tehtiin perusohjauksella ja varsinkin maxien radoilla, se näytti vielä oikeimpa hyvältä! Sehän nyt ei sinänsä ole taito missään lajissa osata hankkia tietoa mutta se, missä ja miten sitä taitoa käyttää, se on rikkaus se!

Jotenkin tuntuu että oli kyseessä mikä tahansa laji, kaikesta tehdään nykyään ydinfysiikkaa. Itsekin sorruin tähän kunnes onneksi Heidi palautti takaisin maanpinnalle. Yöunet on melkein mennyt kun olen miettinyt Einon keppejä ja sitä miten edetään treeneissä. Kujien läpi juoksuttaminen turhauttaa, vinokepeillä loikkii, verkkoja en halua ja kädellä en todellakaan ala opettamaan. Heidi lähti meidän mukaan hallille ja laitettiin Einolle kuusi keppiä ja ohjurit. Eino remmiin ja pujottelemaan. Ekat pari kertaa meni ihan sähläämiseksi, ei ollut ajatus yhtään mukana mutta heti kun alkoi miettiä, homma rupesi sujumaan. Muutaman toiston jälkeen Eino irti ja pujottelemaan, kyllä, itsenäisesti, matalalla. Lopputuloksena yhden treenin jälkeen koira joka pujottelee kepit itse, riippumatta kummalla puolella ohjaaja on, suoraan eteen targetille. Avot. Tässä ei siis mitään ihmeellistä, ei erikoisuuksia eikä härpäkkeitä. Yksinkertaista ja kaunista.

Heidille iso kiitos kun autoit meitä, taas. Onni on omat agikoutsit, pätevät sellaiset :)