sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Taitavat Koiranen ja Raisa Reikäpää!

Raisalla on siis ollut ja on edelleen jotain epämääräisiä tyttöjen juttuja. Juoksujen jälkimainingeissa mennään ja kehitti meille ihmisille "ongelman" ratkottavaksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä että johdetaan 1-0, tsihihi ja toivotaan että hormoonihöyryt tästä tasoittuu ja pienen koiran ajatuksenjuoksu taas selkenee. Ainakin toistaiseksi kasvattaja Riitalta saadut vinkit ja ohjeet ovat vieneet positiiviseen suuntaan. Raippaselle siis oli tässä herkässä kaudessaan huomattavasti helpompi ottaa vastaan palautetta ihan keneltä tahansa, paitsi siltä oikealta (ja ainoalta) auktoriteetiltä joka oikeasti vaatii asioita. Ensin hän luuli maailman romahtavan jos teki virheen ja katsoi parhaaksi poistua paikalta. Siitä hän sitten keksi että jos heittäytyy oikein reppanaksi, pääsee tekemään tokoa ja agia minun kanssa eli suomeksi, saa juosta ja hauskuuttaa itseään omin säännöin ja omilla ehdoilla eikä näin voi syntyä niitä virheitä, joiden yli ei pääse. Mutta sitäpä ei päässytkään noin vaan karkuun, vaan ihan totta, pieni koira joutuu ottamaan vastaan ohjeita ja tekemään niinkuin joku sanoo eli meidän toko on nyt hetken tauolla ja Raisa muistuttelee taas mieleensä että hänen ensisijainen elämäntehtävänsä ei ole juosta ruutuun ja noutaa kapulaa vaan tehdä sitä mitä parhaiten osaa eli olla yksi maailman parhaista agilitykoirista. Ja kyllä, valitettavasti siihen liittyy oleellisesti myös se tosiasia että joskus pitää myös kuunnella ja ottaa vastaan ohjeita.
Koko ajan ollaan tultu eteenpäin ja tänään Lempäälässä oli jo ihan oma itsensä pitkästä aikaa. Rai on todella todella hassu ja älykäs pieni koira mutta hah, me ollaan vieläkin älykkäämpiä! Ja kyllä sillä joku raskausjuttu on, se on paksuuntunut ja pöhöttynyt selvästi vaikkei annoksia ole muutettu mitenkään ja liikunta on pysynyt presis samana.

(mutta jos jollekin tulee hyvä mieli niin tämän voi ajatella myös niin että jotain vikaa siinä on pakko olla, ei se nyt vaan voi olla niin hyvä kuin mitä väitetään)

Ja sitten herra Koiranen. Todellinen hardcore viikonloppu takana. Lauantaina pääsi Tiinan kanssa Janakkalaan kokeilemaan onnea isojen poikien kisassa. Sitä ennen koettiin kauhunhetkiä kun sohvatyyny hyökkäsi kimppuun (sohvalla ollut russeli oli niin pieni ettei sitä voinut nähdä kun oli sen päälle sohvalle hypännyt ja Koiranen oli saanut paskahalvauksen kun "tyyny" hänen allaan oli yhtäkkiä alkanut murista) ja sitten lähdettiin tositoimiin. Saldona hyvä mieli ja tyytyväinen koira. Joka radalla kieltoja,  enempi ja vähempi kädessä kiinni mutta tehnyt myös hyviä pätkiä JA leikkinyt hangessa, se on tärkeintä.
Sunnuntaina kaksi rataa Lempäälässä. Ekalla radalla pyöri keppien edessä hetken ja siinä meni sitten se nollavoitto :D Nolla sieltä tuli mutta ei voittoa. Mutta nolla! Koirasen eka viikonloppu kolmosissa ja heti merkintä kirjaan, hän vaan on <3 Toisella radalla näkyi väsy. Yksi rima ja hitaat kontaktit. Mutta kerrassaan rankka vkonloppu takana. Aika paljon on treenattavaa jos mielii kolmosissa pärjätä. Viikon päästä ATT ja ensi vkon sotasuunnitelma valmis: kontakteja ja keppikulmia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti