Katsotaan googlesta!

Kaksi kysymystä esitettiin minulle eilen, kumpaankaan en osannut vastata.

Kysymys yksi.
Onko olemassa tilastotietoa, monellako kisalla keskimäärin nousee ykkösistä kakkosiin ja kakkosista kolmosiin? Onko joku käyttänyt aikaansa laskemalla kilpailevien koirien keskiarvoa starttien lukumäärälle ennen kuninkuusluokkaa? Onko käytännössä mahdollista aloittaa kisaura lauantaina ja olla sunnuntai iltaan mennessä kolmosluokassa? (tuohon viimeiseen osasin vastata, se tieto löytyy kisakalenterista)

Kysymys kaksi ja aasinsilta kysymyksestä yksi.
Missä on määritelty mitä koiran tulisi osata, jotta voisi kilpailla luokassa yksi tai kaksi tai kolme? Ja mikä tärkeintä, onko luokkiin muita määrityksiä kuin helpohko, vaativa ja mahdoton? Onko kolmosluokka mahdoton, koska kukaan ei ole koskaan noussut luokkaan neljä? Onko lajin tarkoitus teettää harrastajille tehtäviä, joista on lähes mahdoton selviytyä vai onko sen tarkoitus suosia tiettyä rotua tai ihmistyyppiä?
Kysymyksen kaksi alakysymys.
Jos lajia harrastamaton henkilö tulee katsomaan kilpailuja ja näkee ensimmäiset kolmekymmentä suoritusta kolmosluokassa vain todetakseen että pääseekö tätä kukaan maaliin asti niin mitä siihen kuuluu vastata? a) ei, se ei ole tarkoituskaan. b) pääsee, mutta ei todennäköisesti tänään vai c) kyllä mutta kyseisen henkilön on syytä lotota heti kotiin päästyään.

Lajia harrastamattomat ihmiset ovat ihania, koirattomat parhaita mutta on tuossa pohtimista, itsekullekin.

Pääsiäis pläjäys

Kaikki ovat tehneet kaikkea mitä ovat halunneet ja kaikilla on ollut kivaa eli kunnon stainer meininki meillä.

Onni kävi Koirakissa klinikalla kuvattavana. On jo jonkin aikaa epäsäännöllisen säännöllisesti ontuillut etujalkojaan ja nyt päätin lopettaa arvuuttelun. Taivutusten ja kuvausten jälkeen oltiin fiksumpia: oikean etujalan yhdessä varpaassa alkava nivelrikko. Syy onneksi selvisi, niin monta kurjaa tarinaa kun olen kuullut ettei mitään vikaa löydy vaikka koiraa kuinka väännetään ja käännetään. Onnisen nivelrikko oli niin pieni että se piti sieltä varpaan välistä hakemalla hakea. Elämä jatkuu siis normaalisti, mistään harrastuksesta ei tarvitse luopua mutta todennäköisesti agi ja haku jäävät vähemmälle. Muita muutoksia ei elämään tule, Onnin ehdoilla mennään ja pidetään arthrofit ruokavaliossa. Kivi putosi sydämmeltä tämän reissun myötä, jossain vaiheessa ehdin jo itkeä että mitä jos se jääkin sinne klinikan pöydälle. On se vaan niin rakas että pelkkä ajatus Onnittomasta elämästä on k a m a l a.

Onnista Einoon eli koska Onni sai nyt lääkkeeksi remmilenkkiä ja rakkautta, pääsi Eino paikkaamaan agiin ja hakuun. Haussa ollaan tehty hajunhakuja ja Eino on tässä(kin) ihan lapsitähti. Hienosti käyttää nenää ja etsii ilmavainulla. Tokat treenit meni paremmin, ehkä koska silloin jopa vähän tuuli.
Sitten juhlittiinkin jo Einoa 1-vuotta ja sen kunniaksi vähän pähis aksaa Onnin paikalla viikkotreeneissä. Tehtiin rata pätkissä ja jätettiin A välistä mutta näillä meni hienosti. Päästiin viime viikolla hallille toisenkin kerran aksaamaan, taas pieniä ratapätkiä ja yhdistin näihin jo puomin ja kepitkin. Eino muuten pujottelee jo ilman ohjureita että kyllä sen on oltava hyvä :)
Toko on edennyt harppauksin koska olen jaksanut sitä treenata..kotona sivulletuloja seuruuta, kapulanpitoa ja eteentuloja. Toppeja ja ruutua kentällä. Eli tokosuunnitelma on pitänyt!

Raivis on aksatellut Steenperin kanssa ja ollut hurjan pätevä. Ollaan treenattu myös tokoa ja nyt alkaa olla alempien luokkien liikeet kasassa. Luoksepäästävyyttä pitää vielä treenata, vaikka sekin on selvästi parempi jo pelkästään sillä että sitä harjoittelee. Jännä juttu.

Yhteenveto: Onni jää henkiin, Eino on vuoden (eikä vieläkään nosta jalkaa) ja Rai nousi kolmessa viikossa kolmosiin. Ei meille sitten muuta tältä erää.

Ihana kevät!

Kevät on ehkä vuodenajoista paras. Vaikka se tarkoittaakin koirallisille kuraa ja hiekkaa kotona kattoon asti, se tarkoittaa myös ruohon tuoksua, leskenlehtiä, aurinkoa ja ulkotreenejä!
Kummasti on ollut taas motivaatiota lenkkeillä metsässä tuntikausia ja selailla kisakalentereita. Tänään ajoin meidän jälkipeltojen ohi ja totesin niiden olevan käyttökunnossa. Metsässäkään ei ole enää lunta eli päästään maastoon urakoimaan oikein kunnolla.

Tänään oli ensimmäiset ulkotreenit tokossa ja se oli huisaa, ihana kevät! Rai oli päivän päätähtenä, teki ensin luoksepäästävyyksiä urakalla ja sen jälkeen ruutua eli treenisuunnitelma pitää. Loppuun vielä luoksepäästävyyksiä. Onni teki paikallaolot muiden kaverina, Eino pääsi vain lenkille.

Hakuilemassa ollaan käyty nyt joka viikko ja kohti koetta mennään. Lisäksi ollaan säännöllisesti käyty agissa ja tokoilemassa. Ja tästä blogistahan sen huomaa. Talvella on aikaa istua sisällä jaarittelemassa ja pohtimassa ja suoltaa ajatuksia ja lupauksia blogiin, keväällä ei aika siihen riitä kun se kaikki menee koirien kanssa :)

Raivis on kasvanut isoksi tytöksi. Hän aloitti virallisen kisauransa sunnuntaina eikä ollenkaan huonosti. Kaksi nollaa heti kättelyssä ja yhtä uupuu kakkosiin. Kolmas rata päättyi hyllyyn mutta hieno se oli silti. Pienestä ohjausvirheestä kiinni eli ei olisi sekään nolla ollut mahdottomuus. Tosin hiukan kritisoin rataa, ei se mikään ykkösluokan rata ollut vaikka Raivis siitä selviytyikin. Tulikohan yhtään nollaa koko radalta? Uteliaat käykää kurkkaamassa video ;)

Ensi viikolla saadaan jännittää Onnia, nyt kaikki peukut pystyyn ettei mitään vakavaa löydy ja herra saa jatkaa aktiivista harrastuselämää!

Me hakuiltiin

Viime treeneistä on kuukausia..jotenkin vaan kaikki sovitut treenit on syystä tai toisesta peruuntunut mutta tänään ne treenit oikeasti oli!

Onni teki vanhan tutun treenit, kolme ukkoa ja kaikki ilmasuna, väliin yksi tyhjä.
Eka pisto huono, krossarit tuli just enkä päässy lähettään niinku olin suunnitellu. Ei siis suoraa pistoa vaan vinoon aluetta eteenpäin mutta korjasi itse maalimiehelle. Näyttö ok. Tokana tyhjä, tää oli hyvä! Kolmannella oli sitä mieltä ettei varmaan mene hankeen kun äskenkään siellä ei ketään ollut mutta kun sitten irtosi etsi ja löysi hyvin. Vikalla eteni suoraan mutta lähti aluetta taaksepäin takalinjalla. Annoin itse ratkaista vaikka kerran jouduin kutsumaan takasin ja avas taas jossain vaiheessa nenän ja löysi ukon. Ensi viikolla toivottavasti yhdet ilmasutreenit ja yhdet hakuilut.

Eino jatkoi noutoa Katilta saatujen vinkkien mukaan ja hyvältä näyttää. Tunnen itteni ihan tyhmäksi kun en itse tätä keksinyt..mutta olemme siis edenneet ja jatkamme samaan malliin.

Videoita

Tänään käytiin halilla koko perheen voimin. Ainut joka ei päässyt tekemään oli Onni mutta pääsi lenkille kuitenkin.

Otettiin videoita junioreiden suorituksista ja ne löytyvät suntuupista nimellä Rahiio eli sieltä etsimään uteliaammat :)

Pysytään aiheessa

Parhautta on omistaa kolme tokokoiraa mutta se alkaa olla sellanen määrä että on pakko laittaa kaikille treenisuunnitelma ylös ettei mene ihan sekaisin! Lisäksi olen todennut että itselleni sopii parhaiten kun keskittyy vain muutamaan asiaan kerrallaan, muuten menee sinnepäin roiskimiseksi.

Onni keskittyy hallilla noutoihin ja mielentilaan, riippuen siitä onko kyseessä tunari, ohjattu vai metalli. Kotona tehdään kaukojumppaa.

Eino tekee hallilla ruutua ja toppeja, kotona noutoa ja seuraamista.

Raiviksella treeninä luoksepäästävyys "temppuna" ensin kotona ja sitten hallilla. Hallilla lisäksi topit ja ruutu.

Liian lähellä

Meillä oli pitkästä aikaa viikonloppuna sellainen tilanne ettei ohjelmassa ollut lauantaina mitään. Tehtiin siis extempore visiitti Keravalle lenkkeilemään ja tokoilemaan. Nyt kaikki lukijat näkevät mielessään meidät valaistussa ja lämpimässä hallissa treenaamassa, jonka jälkeen ulkoilemassa auratulla metsätiellä koirien juostessa vapaana sopivassa hangessa..

No se ei mennyt ihan niin. Kerava on kamala paikka. Keravalla ei ole mitään hyvää paitsi Kati. Siellä ei ole isoja marketteja tai kauppoja joilla olisi riittävästi parkkitilaa ulkona tokoiluun. Eikä mitään muutakaan aurattua. Parin hutireissun jälkeen päädyttiin yhdelle parkkipaikalle jossa juuri silloin ei liikennettä juuri ollut. Saatiin treenattua juuri se mitä haluttiin ja saatiin Katilta loistavat vinkit sellaisiin ongelmiin joiden vastaukset ovat vain olleet liian lähellä ja niitä on yritetty hakea turhan kaukaa..

Treenisuunnitelmaan ei kuulunut tällä kertaa mitään mikä olisi vaatinut tilaa tai vauhtia tai pallopalkan, siihen parkkis oli liian pieni, liukas ja vaarallinen. Karavalaiset on ihan hulluja. Yksikin mamma tunki parkkiruutuun meidän takana väkisin vaikka tilaa olisi ollut muuallakin. Ajattelin että eihän se nyt päälle tule jos vaan olen tässä mutta pakko oli antaa periksi ja väistyä maasturin edestä kun se ihan oikeasti tuli päälle. Ja toinen ajoi meidän treenikamojen yli vaikka ne oli ihan nätisti siinä tyhjässä parkkiruudussa joka siis ei ollut ainut parkkiruutu..hulluja.

Treenin päälle lenkki sitimaastossa. Kaikesta huolimatta seura oli hyvää ja ilma mitä parhain. Bonuksena käytiin moikkaamassa vielä Rain kasvattajat ja sukulaiset.