Leuka rintaan, lakki kouraan ja kohti uusia pettymyksiä vai miten se meni. Mutta kun riittävästi asiaa sulattelee ja pohtii ja vertaa (vaikkei saisi) muiden tilanteeseen ja suorituksiin niin ei kai meillä sitten kumminkaan niin huonosti mene. Paskaa tuuria vaan.
Onnin haku edistyy huimasti ja tavoitteena vahvasti kisata vielä syksyllä. Jälkiä on katsottu kalenteriin muutama mutta nyt pidetään kunnon tauko välissä eikä hosuta kokeisiin. Vkonloppuna ajeltiin Palokkaan hakemaan uusi perheenjäsen joka kantaa nimeä Ei-no, väliviivalla ja lausutaan sekä iiitä että oooota pitkästi venyttäen.
Ei-no tuli meille hiukan extempore. Pentua ollaan katseltu jo parisen vuotta ilman että syystä tai toisesta sopivaa olisi osunut kohdalle tai jos onkin niin aina on tullut jotain.. Ruskalle oli suunnitteilla pentue ja sen takaahan tulee kovasti Onnin sukulaisia eli sinänsä tuttua linjaa. Kun varmistui uros, alkoi haaveilu. Pentusia syntyi kuitenkin vain yksi ja oletin sille olevan koti, jossain Katjan lähellä Oulussa ellei sitten ihan Katjalla ja Jannella. Ohimennen Katjalta jossain välissä kysyin, minne mentu muuttaa ja yllätyin kun sain vastauksen ettei vielä ole löytynyt sitä sopivaa oikeaa ja osaavaa kotia. Jonkin aikaa sitä sitten pohdittiin ja niin siinä sitten kävi että Kille-Kallena tähän asti tunnettu ainut lapsi ja Onnin eno (spookyä) muutti meille heti Hanin belgian reissun jälkeen 9vkon iässä. Ei-Non seikkailut meilletuloon saakka voi lukea
täältä!
Onhan tuo nyt aika paljon, neljä koiraa mutta toisaalta, onhan meitäkin kaksi harrastajaa ja vanhukset sen verran viisaita ja kotioloissa huomaamattomia että voisi melkein sanoa että eihän meillä ole kuin kaksi koiraa :)
Älyttömän hyvän pohjatyön on Katja Ei-Non kanssa tehnyt ja ainoana lapsena hän on saanut paljon huomiota ja rakkautta (eihän ne muuten saa, vain silloin jos ovat ainoita ;)) ja päässyt mukaan vaikka mihin ja sen kyllä huomaa. Uskomattoman reipas pentu. Matkustaa autossa omassa kisuboxissaan (johon ei muuten enää kohta mahdu) kyljellään nukkuen, tulee ulos reippaasti ja tutkii paikkoja rohkeasti ja avoimesti mutta kuitenkin terveellä itsesuojeluvaistolla. Tapaa uudet koirat iloisesti mutta nöyrästi selälleen heittäytyen ja paikkansa tietäen. Remmi ja panta on ollut hiukan uusi juttu ja alkuun ei suostunut liikkumaan mihinkään. Parin pvän totuttelun jälkeen on kuitenkin alkanut tajuta remmeilyn idean. Ei-No leikkii hyvin, missä vaan ja milloin vaan ja kenen kanssa vaan. Piirre josta pidän siinä eniten (kuten Onnissa ja nykyään myös Raissa) on se että se osaa itsenäisesti vain O.L.L.A kun mitään ei tapahdu, katselee vaan ympäristöä tarkkaavaisena ja kun se kuulee oman nimensä ja kaivetaan esiin namit ja lelut, se alkaa heti tehdä töitä (leikki on lasten työtä) ja pystyy keskittymään vain siihen vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.
kuva Katja Sulkala
Tällaista alkua meillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti