Ja niin me opittiin nouto ja kaukot!

Ongelman aiheuttaja: Eino
Ongelma: nouto
Lähtökohta: En vi**u tee mitään muuta kun vingun
Lopputulos: Osaan noutaa kauniisti ja vi**u hiljaa

Ensimmäinen kouluttamani koira joka ei opi noutoa, ei millään. Tai siis näin luulin kunnes avasin Eino-muusuomi-Eino sanakirjan. Nyt on kyllä pakko myöntää ettei isoin kiitos kuulu kekseliäisyydelleni vaan konsultti Mäntynimelle, joka kyseenalaisti ajatukseni siitä miten nouto p i t ä ä opettaa. Tämän idean jalostin Juha Korrin seminaarin parhaimmassa osuudessa (nouto) ja näistä yhteenvetona kehittelin omaan käteen ja Einon päähän sopivan tavan. Avot, hän osaa sen. Vaatii vielä pikku hiontaa ja lopullista palasten yhdistämistä MUTTA suunta on nousujohteinen.

Ongelma aiheuttaja: Raivis
Ongelma: kaukot
Lähtökohta: En voi vi**u voi nousta ilman yliapuja koska jumitan täällä maassa.
Lopputulos: Tajusin että voin nousta ja osaan sen nyt shalaman nopeasti.

Raivis ei pysty, ei kykene. Mutta onneksi sillä on sisko, jonka omistaa tokomaajoukkueen joukkueenjohtaja. Joka sattumalta eksyi agi sm kisoihin ja jolle vahingossa vauduin (heti kun olin hehkuttanut pikkukoiran noin muuten). Joka sitten antoi ensin ihan typeriä vinkkejä, niinku nyt joku jaksais näperreillä. Joka ymmärsi tilanteen vakavuuden ja pääsi jyvälle allekirjoittaneen ajatuksista. Ja lopulta ymmärsi antaa sen oikean vinkin. Toimii, tiedoksi vaan Maaritille ;) Pikkukoira ei vaatinut kuin pari toistoa ja johan pomppaa, ihan niin että ollaan oikeen jumppailtu kaukoja, ei jumitettu!

ps. 10 faktaa Jyväskylästä antaa vielä odottaa itseään, samoin kisakertomus ja kuvat SM JOUKKUEKULTA MITALLISTISTA!!!! NIIN OON YLPEE!!!!!

Kesän kohokohta kaksi

  Viime viikonloppuna kisattiin tokon suomenmestaruudesta Kuopiossa. Rain siskot tekivät taitavasti ykköstuloksen kumpainenkin! Tulevana viikonloppuna suuntaavat kaikki he, jotka ovat tarvittavat tulokset määräajassa saavuttaneet, kohti Jyväskylää ja agilityn suomenmestaruuksia, mukana myös meidän pieni RaiRai. Lauantaina kilpaillaan joukkueena ja sunnuntaina yksilöinä (ompa tyhmä nimi, virallisesti pitäisi lukea koirakko eikä yksilö). Ja koska allekirjoittanut ei koiran sairastumisen vuoksi ollut viime viikonloppuna kalakukkojen luvatussa maassa, aion ottaa kaiken korkojen kera takaisin ja suunnata itseni hanttarin paikalla Jyskälään kannustamaan kaikkia mukavia ihmisiä. (ei kai kukaan nyt muita kannustaisikaan). Lisäksi aoin nauttia paljon siideriä, todennäköisesti päihtymiseen saakka.

 Haasteeksi itselleni heitän 10 faktaa Jyväskylästä. Todennäköisesti en niin paljoa järkevää sanottavaa paikasta keksi ja siksi annan itselleni "villin kortin", jolla säännöistä poiketen, saan liittää 10 faktaan Jyväskylästä myös faktoja agilitykilpailijoista. Mutta vain totisista.

 Mukaan meiltä lähtevät Rai (joukkue ja yksilö) sekä Onni (joukkue, varakoira) ja tietysti ottolapsi ja Rico. Eino pääsee erkariin pitämään meidän perheen kauneutta yllä ja Hannikala palaa takaisin mummolaan, oltuaan meillä "hoidossa" viikon..

Niin ja se mietelause:

"Anna meille tyyneyttä hyväksyä asiat, joita emme voi muuttaa ja voimaa muuttaa ne asiat, joita voimme muuttaa sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan"

Vaikeaa, ehdin unohtaa kolmannen lauseen kohdalla mitä ensimmäisessä luki ja palasin takaisin ainakin neljä kertaa. Enkä sisäistänyt senkään jälkeen. Hyi. Ohi.

Kolme korvaamatonta teetä

Viikonloppuna kilpailtiin tottelevaisuuden suomenmestaruudesta Kuopiossa. Onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ja kisoissa menestyneille!

Ihan kaikki eivät syystä tai toisesta kokeilemaan päässeet. Mukaanlukien he, jotka eivät itsestä riippumattomista syistä voineet osallistua. Siinä kohtaa kun itse tai koira sairastaa, menee arvomaailma ihan uusiksi. Kenellekään en kipeää koiraa toivo mutta jokaisen tulisi silti se kerran harrastuselämässä kokea. Miltä kaikki se turhautuminen, toiveekkuus ja pettymys kerta toisensa jälkeen todella tuntuu. Ja miten sitä oppii arvostamaan jokaista lenkkiä ja treeniä tämän jälkeen ihan eri tavalla. Maailma on täynnä isompiakin ongelmia, totta. Mutta niin se vaan on että omat ongelmat menevät muiden edelle. Nauttikaa kisakoiristanne ja olkaa tyytyväisiä niiden tuloksiin! Jos ei muuta niin muistakaa iloita niiden t e r v e y d e s t ä. Joka päivä.

Kaikkiin kokeisiin ja kisoihin liittyy muutakin kuin osallistujat ja menestys. Jokaisen kokeen takana on lukematon määrä ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä, talkoohengellä. Näille ihmisille ei makseta palkkaa, he eivät aina kuule edes kiitosta saati että heitä muistettaisiin tapahtuman jälkeen. Poikkeus on tapahtuma, jossa kaikki ei mennyt nappiin, keli oli kurja tai osallistujalla ongelmia. Nämä ovat poikkeuksellisia hetkiä, joilloin nuo talkoilevat hyväntekijät muistetaan. Ei niinkään lukemattomista työtunneista vaan huonosti tehdystä työstä tai huonosti toimivasta palvelusta tai huonosta säästä. Ennen kuin seuraavan kerran avaat suusi ja valitat, osallistu itse t a l k o o t y ö h ö n ja saatat arvostaa sitä hitusen enemmän kuin päivää ennen.

Kokeissa ja kilpailuissa tavataan usein taitavia koiria joilla on luonnonlahjakkaita ja hyväonnisia ohjaajia. Väärin. Yksikään koira ei yksin ole taitava, siihen tarvitaan aina koirakko. Koira oppii asiat juuri niinkuin ne sille opetetaan ja jos se pärjää, miksi pitäisi väheksyä ihmistä oppien takana? Joukostamme löytyy varmasti ihmisiä, joille opettaminen on luontaista, joiden tyyli sopii juuri kyseiselle koiralle tai jotka ovat aktiivisesti opiskelleet aiheista. Kolmas tee ei ole tieto eikä taito vaan t i e d o n j a k o. Kumpi tekee iloisemmaksi, se kun pääsee kokeessa sanomaan "niillä oli tuossa liikkeessä ongelma ja me ratkaistiin se!" vai kun pääsee sanomaan "arvasin ettei ne selviydy". Vahingonilo on aidoin tunne. Vai miten se meni..

Ihan kaikille!

1. Luota itseesi
2. Luota koiraasi
3. Luota itseesi
4. Luota koiraasi
5. Olette pitkällä!

Vepekausi korkattu

Olipa kivaa! Muut aloitti jo kaksi viikkoa sitten mutta meillä on ollut niin kovasti menoa että päästiin vasta nyt. Special day, oltiin rannassa koko perhe ja siis tarkoitan koko perhe, sen kaikki koirat ja ihmiset. Onni pääsi tekemään kaksi kierrosta, kummallakin avoimen luokan liike " hyppää veneestä ja ui kohti toista venettä, ota se mukaasi ja raahaa rantaan" ja kummallakin kerralla meni suunnitelman mukaan. Ongelma olen, tässäkin asiassa, minä. Vahvistamme siis nyt ja jatkossa liikettä poispäin äidistä, se on hirmu vaikeaa pienen koiran ymmärtää vaikka saisi kuinka paljon kisuruokaa palkaksi rannasta. No, tänään se onnistui kertaa kaksi, hyvä mun joukkue!

Onnenpotkuja kaikille tutuille jotka suuntaavat tokon SM kisoihin tänä vuonna! Me jäämme valitettavasti näistä karkeloista pois loukkaantumisen ja sitä seuranneen lääkekuurin ja sitä seuranneen varoajan vuoksi mutta olemme hengessä mukana! (ja hirmu onnellisia että loukkaantumisesta selvittiin säikähdyksellä ja lääkekuurilla)

kuva Sirpa Saari

Ole ylpeä!

Pitkästä aikaa kävin sivistämässä itseäni seminaarissa, aiheena vietit ja vetäjänä Juha Korri. Luento-osuus oli hyvä, paljon uutta ja oikein paljon vanhan kertausta. Käytännön osuus oli vähän pettymys kun kymmenestä koirasta kahdeksan teki seuraamista mutta ei se mitään, mulle riitti että yhdellä oli teemana nouto ja sain siitä enemmän kuin paljon hyviä vinkkejä, vaikka aihe taisi lipsua vieteistä tottikseen niin so what. Päivän tärkein muistutus oli olla y l p e ä omasta koirastaan.

Jos on aidosti ylpeä uudesta pennustaan ja palaa halusta näyttää sitä kaikille ja ottaa sitä joka paikkaan mukaan ollaan jo pitkällä. Ja tämä on kyllä niin totta! Jos asenne on alusta saakka se että tämä on minun huippu kaverini, niin kai se luotto ja varmuus on ihan eri luokkaa väkisinkin kuin jos pentu nyt vaan roikkuu tuossa mukana..surullisen usein sitä näkee ja kuulee ihmisten väheksyvän omaa harrastuskaveriaan ja ennemmin listaavan sen puutteita kuin vahvuuksia. Millä todennäköisyydellä koira onnistuu jos edes sen oma ihminen ei siihen luota?

Tämä fakta nyt vaan on niin taivahan tosi kuin joku vaan voi olla mutta silti se helposti unohtuu. Meillä asuu kolme bordercollieta ja tein mielessäni listaa niiden jokaisen heikkouksista ja vahvuuksista. Mitäpä sitä muutakaan kuin koirien SWOT analyysia..Keskenään niitä ei voi verrata (koiria siis) mutta jokaisesta niistä olen hyvin hyvin ylpeä, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Niillä on hyviä päiviä ja joskus huonojakin, välillä ne ovat raivostuttavan t y h m i ä ja joskus niin taitavia ettei sitä voi käsittää.

Olen joskus ollut tilanteessa jossa joku muu kuin minä, joka sentään elän koirieni kanssa ja tunnen ne pennusta lähtien, arvostelee harrastuskumppaniani eikä pidä sitä minään. Se ei huoleta eikä edes haittaa, jos ei muuta keksi niin voi vapaasti lainata koiriani puheenaiheena mutta että löydän itseni toteamassa samaa, se on anteeksiantamatonta se. Pitkästä aikaa, tämä yksinkertainen lause "ole ylpeä omasta koirastasi" tuli seminaarissa hyvänä muistutuksena osalle ja osalle ihan uutena asiana. Pääasia että tuli. Itseäni ei ainakaan tarvitse hetkeen asiasta muistuttaa.

Sama pätee meihin ihmisiin. Pitäisi pystyä olemaan ylpeä itsestään, omista tavoistaan ja tavoistaan suorittaa.Sen sijaan että painaa leuan rintaan ja lähtee lakki kourassa kohti uusia pettymyksiä, pitäisi pystyä olemaan oma itsensä ja suorittamaan juuri sillä tasolla kuin osaa, nauttia siitä ja olla ylpeä saavuttaessaan tavoitteen, olipa se sitten mikä hyvänsä.Tästä ei puhuttu seminaarissa mutta olkoot se muistutuksena itseltäni itselleni.

Belive yourself and you are half way there!